Perheasunnot
Helsingin Sanomat kirjoittaa, että kerrostalojen rakentaminen hiipuu Helsingissä. Yhtenä syynä tähän esitetään, että kaupunki vaatii asuntojen keskikooksi 75 neliötä, jotta kaupunkiin tulisi myös perheasuntoja. Nämä eivät kuulemma käy kaupaksi. Pienille asunnoille olisi kyllä kysyntää.
Jos asunnot eivät mene kaupaksi, on hinta liian korkea. Olen täysin vakuuttunut, että isojenkin asuntojen kohdalla markkinahinta ylittää reippaasti rakentamiskustannukset. Tuo määräys on tehty vakavissaan eikä siitä olla tinkimässä. Helsingistä ei haluta sinkkujen kaupunkia. Se kannattaa ottaa huomioon, kun tekee tarjouksia tonteista.
YIT haluaa Hesarin mukaan Leppäsuolla asunnoista 9000 euroa neliöltä. Tällä hinnalla ei varmaan 150 neliön asunto todellakaan käy kaupaksi. YIT on maksanut tontista 2000 euroa neliöltä, joten se haluaa rakennuskustannuksille katetta 7000 euron verran. Se sisältää jo kohtuullisen yrittäjävoitonkin. En muista, onko tontti ostettu kaupungilta vai joltain muulta taholta, mutta halvalla se on mennyt, jos tuo 9000 euroa neliöltä on edes lähellä realismia. Vaikka kuinka prameasti rakentaisi, ei rakennuskustannuksiin saa upotetuksi yli 3000 euroa neliöltä. Erotus on voittoa.
Jos vaaditaan 7000 euron katetta rakentamiskustannuksille ennen kuin suostuu rakentamaan, voi mieleen tulla sellainenkin ajatus, että halutaan tukea hintatasoa rakentamista jäädyttämällä. Tontinluovutuksen ehtoihin on laitettava aikataulu rakentamiselle. niitä, jotka suostuvat rakentamaan jopa vain 5000 neliön katteella on jonossa odottamassa.
Huomattakoon, että Espoossa uusien asuntojen keskikoko on 91 neliötä.
Kirjoitustus on julkaistu ja siitä keskustellaan vilkkaasti myös omalla blogillani.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
No kyllä tuolllaset hinnat kuulostaa tosi ufo-jutuilta. Jos on 700 k euroa käyttää asuntoon, niin kyllä sillä saa jo vaikka 500 neliön uuden hirsilinnan vaikkapa Hirvensalosta Turun eliittialueeilta ja jää vielä parisataa tuhatta muuhun käyttöön. On se vaan käsittämätöntä jos kerrostalokämppä voi noin paljon maksaa. No pyytäähän toki saa, mutta ketä tollasia ostaa, niin olis ehkä syytä mielentilatutkimukseen. Tolla hinnalla sais itse asiassa jo vaikka kartanoita Etelä- tai keskisuomesta.
Tätä maailmanmenoa jo täällä Suomessakin on aina vain vaikeampi käsittää, mut onneks Peak Oil tulee pian selkiyttämän tilannetta ja paluu juurille ja onnellisempaan/järkevämpään elämään on varma.
Asuntokuplahan se. Rahapolitiikka on ollut sellaista että kuplaa on puhallettu kuplan perään. Nyt on suuri globaali kupla mm. asumisessa ja rakentamisessa. Johtuisiko Usasta ja sen nykyisestä keskuspankista Fedistä, ettei sitä edes yritetty hillitä. Ainakin elokuvan I.O.U.S.A mukaan johtuu. Taitaa talouden painopiste rahapoliittisesti olla tänä päivänä Kiinassa.
Pitäisi rakentaa isoja omakotitaloja, jotka mahdollistavat kotityön ja tarjoavat lapsille hyvän kasvuympäristön. Ja optimaalisen perheyhteisön - siis jos ajatellaan heteroseksuaalista perinteistä perhettä joka on ehkä Vihreille hiukan vieras. Tämä on myös kestävän kehityksen mukaista, sillä digitaalisen kollaboraation lisääntyminen vähentää perinteisen työmatkan tarvetta ja yksityisen sektorin työpaikat siirtyvät kasvavasti verkkoon.
Minulla on kaksi isoa omakotitaloa, toinen rannikolla, toinen Lapissa, joissa teen koti- ja etätyötä vuodenaikojen mukaan modernien työkalujen avulla osana globaaleja verkostoja. Energian kulutus on merkityksetöntä ja hoituu uusiutuvalla jos tarve.
Ison luksusomakotitalon rakennuskustannus on tällä hetkellä noin 2000 euroa per neliö, tuore tieto Osmolle, kun juuri sain tällaisen valmiiksi.
Valitettavasti juuri Osmon puolue on vastustanut tätä kehitystä ja kaavoitusta ja pitäytynyt vanhentuneisiin ja luonnottomiin 1900-luvun virkamiesmäisiin ajatusmalleihin. Ihmiset pitäisi Osmon puolueen DDR-tyyppisen ideologian mukaan sulloa ahtaisiin kerrostalohäkkeihin ja ajattaa junalla työehtosopimusten mukaisina määräaikana virka-ajaksi toimistohäkkeihin. Ja illansuussa takaisin.
Kartelli iskee liinat kiinni, jos rahaa ei tipu vanhaan malliin.
Kaikki muu kuin tiukka ruutukaavarakentaminen pitäisi kieltää, niin ehkä tonteistakin riittäisi aluetehokkaampaan ja ekologisempaan lisätarjontaan, joka toisi hinnat alas.
Taisi Osmo kommentissaan puolusta sitä, että alle 75m2 keskiarvon ei tulisi rakentaa (eikä päinvastoin niin kuin rakennusliikkeet tuntuisivat haluavan).
Olennainen pointti tuossa on, että rakennusliikkeet jarruttelevat rakentamista, vaikka katteet ovat törkeän hyvät. Kilpailua rajoittavaa käyttäytymistä, joko sovittua tai luonnollisesti syntynyttä. Joka tapauksessa siitä pitäisi päästä eroon, jos halutaan, että perheet jatkavat asumista Helsingissä tai ylipäätään kuntalaisten hyvää.
Tavallisella lapsiperheelle pääkaupunkiseudun - etenkin Helsingin isompien asuntojen hinnat ovat tällä hetkellä yksinkertaisesti liikaa. Siksi tarvittaisiinkin rohkeutta paitsi asuntojen hinnan nousun pysäyttämiseksi myös hintojen laskemiseksi. Siinä saa kuitenkin helposti lunta tupaan, sillä ihmisten omaisuus on suurelta osin kiinni heidän kodeissaan ... eli monen äänestäjän omaisuuden arvo laskisi.
Konsteja perheasuntojen hintojen laskemiseksi kyllä on, mutta ei helppoja. Esimerkiksi juuri Oden mainitsema asuntojen keskikoon määrittely, jolloin markkinoille tulee väkisin myös perheasuntoja jos rakennusliikkeet ylipäätään rakentavat jotain. Myös käyttämättömästä rakennusoikeudesta voitaisiin määrätä korotettu kiinteistövero, minkä laki myös sallii. Kunnat ja valtio voisivat alkaa syöttää omistamiaan tontteja markkinoille alihintaan ja edellyttää riittävää perheasuntojen osuutta ja rakennustöiden aloittamista määräaikaan mennessä. Kuntien tulisi myös rohkeammin käyttää etuosto- ja pakkolunastusoikeuttaan yhdyskuntarakenteen tervehdyttämisen sitä vaatiessa.
Myös sosiaalinen asuntorakentaminen ja opiskelija-asuntojen rakentaminen purkaisi painetta markkinoilta. Mutta se maksaa ja vaatii poliittista tahtoa. Tai no, siksihän vaaleja järjestetään, että se poliittinen tahto punnitaan.
T: Jyrki J.J. Kasvi
Jos politbyroon sisäinen yhtenäisyys hiukan säröilisi ja kunnat kaavoittaivat reilusti myös yksityisten henkilöiden omistamia maita, niin suuret grynderit eivät pääsisi kartellisoitumaan. Mutta politbyroo gryndaa omaan laskuun:lunasta raakamaana, myy tonttimaana, eikä naapurikunnassa saisi kaavoittaa mitään, että saadaan nämä meidän maat mahdollisimman korkeaan hintaan kaupaksi rakennuskartellille. Tämä tuotantoketjun konsensus on niin täydellistä, että se pistää itkemään ja nauramaan yhtä aikaa.
Asuntojen hinnat määräytyvät kysynnän ja tarjonnan mukaan.
Korkea asunnon hinta ei ole seurausta korkeasta tontin hinnasta, vaan päinvastoin. Tontinomistaja haluaa oman osuutensa voitosta. Ja kuka vielä uskoo, että rakennuskustannukset pääkaupunkiseudulla ovat kolmin- tai nelinkertaiset muuhun Suomeen verrattuna.
Jotta asuntojen hinnat laskisivat, tulisi tarjontaa lisätä. Rakennusalan keskittymisen johdosta vain pari kolme rakentajaa hallitsee pääkaupunkiseudun rakentamismarkkinoita. Ja nyt näyttää siltä, että näiden muodostama de fakto tarjouskartelli on päättänyt rajoittaa tarjontaa entisestään, jotta hinnat pysyisivät heidän haluamallaan tasolla. Niiden tarkoitushan ei ole rakentaa asuntoja, vaan tehdä rahaa asuntoja rakentamalla. Niille on kannattavampaa tehdä vähän ja kallista, kuin paljon ja halpaa.
Kuten tästäkin huomaamme, tarjonnassa ei ole kyse kaavoitetun maan puutteesta. Rakentajat vain odottavat valmiiksi kaavoitetun tonttinsa kanssa parempaa hintaa. Sama pätee moniin muihinkin maanomistajiin ja siksi pääkaupunkiseudullakin on runsaasti valmiiksi kaavoitettua tonttimaata, jota ei ole rakennettu.
"Isot" kämpät ei mene kaupaksi, koska ovat liian kalliita yksinkertaista. Markkinatalous antaa myös vastauksen siihen, miten ne menevät kaupaksi: Alennetaan "isonjen" kämppien neliöhintaa riittävästi.
Ei se ole tyhmä joka vaatii, vaan se joka maksaa. Mutta tässä tapauksessa on taas kaupungin virkamiehet antaneet grynderille rahalahjan. Mitähän mahtoi kulkea vastalahjaksi? Vai onko ne byrokraatit oikeasti noin tyhmiä?
Soininvaaralle pisteet hyvästä jutusta.
Miten rakennetaan kupla?
Houkutellaan mukaan mahdollisimman paljon uusia maksajia jotka maksavat muiden voitot.
Miten puhkaistaan kupla?
Ostajia ei enää ole.
Näin on käynyt myös asuntomarkkinoilla kun heikoin lenkki eli ensiasunnon ostajat ovat hinnoiteltu markkinoilta ulos.
Milloin saamme rakennusalalle läpänäkyvän hinnoittelun herää kysymys...
Jyrki Kasville:
En oikein ymmärrä miten sosiaalinen asuntotuotanto erityisesti poistaisi markkinoiden paineita. Esimerkiksi "vuokra-asuntojen" tai "opiskelija-asuntojen" rakentaminen on mielestäni yksi oudoimmista taloudellisista aktiviteeteista. Uuden rakentaminen on kallista, ja uuden vuokraus siten myöskin kallista. On täysin turha kuvitella mitään muuta. Jos joku väittää keksineensä tavan tehdä uusia ja halpoja vuokra-asuntoja hyville paikoille, veronmaksajan on syytä juosta lujaa jonnekin missä tyhmyys ei tiivisty ihan yhtä konkreettisesti. Itse siirryin Tampereelle, mikä helpotti huomattavasti työmatkojani ja asumiskuluja. Kaavoitus on tosin täälläkin aneemista, mutta hintataso ei ole vielä ryöstäytynyt käsistä.
Vuokra- ja hintatason määrää kysyntä ja tarjonta. Vanhoja asuntoja huonommilla paikoilla voidaan vuokrata halvalla. Vaihtoehtoisesti voidaan laittaa muut veronmaksajat maksamaan, jolloin saadaan sitten työttömiä, maahanmuuttajia tai vaikka opiskelijoita asumaan mukaville paikoille. Pitkistä työmatkoista kärsiviä veronmaksajia tämä voi tietysti hieman sapettaa, ja rasismi maahanmuuttajia kohtaan lisääntyy.
Olet oikeassa että jokainen tuotettu asunto lisää tarjontaa, tehtiin se sitten korvamerkitysti vuokra-asunnoksi köyhille veronmaksajien avulla, tai kovalla rahalla poskettomilla hintapyynnöillä varustetuiksi omistusasunnoiksi.
Tarjonnan lisäämiseksi olet oivaltanut oikean keinon. Rakentamattomien tonttien kiinteistöveroa tulisi nostaa - ja rajusti. Kaavoitusta tulisi lisäksi tehostaa. Nämä kaksi konstia riittäisivät aivan mainiosti.
Rakentajien pakottaminen tekemään tietynkokoisia asuntoja ei tule lisäämään tarjontaa halutulla tavalla. Tehokas kaavoitus ja maanomistajien pakottaminen käyttämään koko rakennusoikeutensa nopeasti, poistaisi ongelman kertaheitolla. Siinä se on, lääke jota poliitikot eivät suostu nielemään. Liian moni poliitikko omistaa liikaa maata, ja liian moni poliitikkojen kaveri omistaa liikaa maata.
Suomen kohtalona on ajautua brittien ja tanskalaisten tapaan velkadeflaatioon sitten kun kupla on puhallettu kertakaikkiaan liian suureksi. Tarjontaa lisäämällä kuplaa ei tyhjennetä. Koskaan ei maassamme ole kyetty nojaamana kasvavia kuplia vastaan lisäämällä rajusti tarjontaa, eikä koskaan varmasti kyetäkään.
"Olen täysin vakuuttunut, että isojenkin asuntojen kohdalla markkinahinta ylittää reippaasti rakentamiskustannukset."
Tällaisen kommentin jälkeen täytyykin kysyä suoraan Osmolta, että uskotko marxilaiseen työn lisäarvoteoriaan? Eli toisin sanoen, kun kapitalisti maksaa työläisille x tuotteen tekemisestä ja myy sen eteenpäin x+1:llä, tuo erotus kapitalistin ottamaa riistoa, joka täytyy kollektivisoida vaikka väkipakolla työläisten etujen vaalimiseksi?
"Tuo määräys on tehty vakavissaan eikä siitä olla tinkimässä. Helsingistä ei haluta sinkkujen kaupunkia. Se kannattaa ottaa huomioon, kun tekee tarjouksia tonteista. [...] Tontinluovutuksen ehtoihin on laitettava aikataulu rakentamiselle."
Jaaha, pitää siis laittaa ihan väkipakoin kuriin vääränkokoisia asuntoja rakentavat, jos ne eivät sovi Gosplanin näkymyksiin. Itse en kyllä oikein toivoisi enempää tonttien kollektivisointeja. Helsingin kaupunki omistaa Rakennusviraston mukaan kaupungin pinta-alasta 69%, joten ei ole epäselvää, mikä on pahin monopolisti.
En usko työnarvioteoriaan,vaikka se oli muuten Hegelin aikaansaannoksia. Tarkoitan vain sitä, että jos tonttia ei olisi luovutettu rakennusliikkeelle, vaan se voitaisiin kilpailuttaa uudestaan, varmasti löytyisi jostain päin Suomea tai Eurooppaa rakennusliike, jolle työ kelpaisi.
Millä perusteella teoria oli juuri Hegelin aikaansaannoksia?
Tällä sivustolla sanotaan selkeästi, että Marx ehdotti työn lisäarvoteoriaa nimenomaan Pääoman ensimmäisessä osassa: http://www.isil.org/resources/lit/labor-theory-val.html
Minulla on sellainen muistikuva, että joskus viime vuosituhannen puolella, kun opiskelin yliopistolla, minulle kerrottiin,että Hegel keksi sen ensin ja Marx kopioi.
Työnarvoteoria ei sinänsä ole ihan pöhkö. Se kertoo siitä, mihin ratkaisuun markkinatalous lopulta päätyy.Kaksi virhettä siinä kuitenkin on. Se ei anna arvoa pääoman korolle, joten sen pohjalta tehdyt optimoinnit ovat kovin pääomavaltaisia eikä se pane painoa luonnonvarojen, esimerkiksi kaivosten, tyhjenemiselle, joten luonnonvarat ovat aliarvostettuja.
Suurin ero markkinamekanismiin on kuitenkin siitä, ettei se hyväksy pullonkauloista syntyvää "spekulatiivista" voittoa. Juuri tämä niukkojen hyödykkeiden ylihinnoittelu on olennainen osa markkinamekanismin toimintaa. Ehkäpä juuri siksi reaalisosialismi oli pelkkää talouden pullonkaulaa.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 16 kommenttia