Tiivis mutta harva

Minun ihannekaupunkini koostuu tiiviistä asuinalueista. Riittävän tiiviistä siten, että lähellä toisiaan asuu niin paljon ihmisiä, että saadaan aikaan hyvä palvelutaso ja yhdyskunta, jossa kävely on normaali tapa liikkua. Asuinalue on riittävän iso, kun se pystyy pitämään yllä koulua ja kunnollista kauppaa. Pienet sadan omakotitalon eristetyt lämpäreet eivät minusta ole hyvää kaupunkia.Tiivis ei tarkoita kerrostaloja. Vanha Eira on tehokkaammin rakennettu kuin Myllypuro. Aluetehokkuudella 0,2 mahtuu yhden neliökilometrin alueelle 200 000 kerrosneliötä eli 4000-5000 asukasta. Kaikki puutarhakaupungin ideat ovat toteutettavissa tässä mallissa.

Ihannekaupunkini on myös harva. Noiden riittävän isojen ja riittävän tiiviiden alueiden väliin jättäisin kunnollisia viheralueita, joissa voi kävellä rahassa (meinasin kirjoittaa hiihtää; lapsuudessani syksyn ja kevään välissä oli vielä talvi). Tämä on ylellisyys, johon suomalaisilla on mahdollisuus, toisin kuin monella muulla.

Tähän asti olemme ehkä Matti Vanhasen kanssa samaa mieltä, paitsi ehkä niistä elinkelvottomista asuinlämpäreistä.

Kolmas ehto on, etteivät tiiviit asuinalueet sijaitse miten tahansa sikinsokin, vaan muodostavat helminauhoja, joiden välissä on raiteet.

Asuinalueet pitäisi kaikki rakentaa raideliikenteen ulottuville, junan, metron tai ratikan. Ratikka olisi tässä mallissa ehkä se soveltuvin. Nauhassa saadaan aikaan paljon tiheämpi joukkoliikenne. Kymmenen pistettä voidaan yhdistää yhdellä raiteella, mutta jos ne ovat sikin sokin, niiden välille voidaan tarvita enimmillään 45 yhteyttä. Lisäksi nauhaksi järjestyneiden helmien palvelutasot tukevat toisiaan. Ala-aste on oltava jokaisessa, mutta yläasteelle ja lukioon voi mennä myös naapurihelmeen, jos välillä on toimiva raideyhteys.

Tässä olen Vanhasen kanssa aivan eri mieltä. Asukkaat tai asuminen eivät siitä kärsi, että alueet suunnitellaan hyvin ja vain osa rakennetaan. Vanhasen ajattelu ilmeisesti lähtee maanomistajan oikeudesta saada rakentaa maalleen. Minun mallini tekee osasta maaomaisuutta arvotonta, ja siinä sen vaikeus onkin.

Helsingissä rakentaminen on alunperin perustunut sormimalliin. Lähiöt ovat järjestäytyneet viideksi nauhaksi. Siksi Helsingissä on paljon helpompi luoda toimiva joukkoliikenne kuin Espoossa, jossa vastaavaa rakennetta ei ole eikä oikein mitään muutakaan rakennetta. Vastustin aikanaan Viikin rakentamista, koska se rikkoo tämän sormimallin. Sen vuoksi Viikkiin on hankala saada hyvää joukkoliikennettä. Sen alueen olisi säilyttänyt viheralueena. Tätä on kuitenkin turha muistella enää. Ratkaisut on tehty ja niiden kanssa on elettävä ja yritettävä tehdä Viikistä niin hyvä kuin mahdollista.

Koska en halua rakentaa kaupunkia umpeen, haluaisin liittää Vantaan ja Helsingin yhteen. Silloin olisi helppo suunnitella hyvää ja toimivaa kaupunkia.
Käy myös katsomassa henkilökohtaisella blogillani käytävää keskustelua painamalla tästä.