Osmo Soininvaara Vihreiden kansanedustaja Helsingistä

Vielä pienaseista

Tulipa melkoinen keskustelu käsiaseiden panemisesta lukkojen taakse. Tässä oli myös muutama aika hyvä puheenvuoro, joista yritän tehdä yhteenvedon.

Ongelmalle on tehtävä jotain. Nämä kouluampumiset tulevat saamaan seuraajia, koska lehdistö tekee näistä kahjoista sankareita. Siksi on tehtävä jotain sille, että ampumaurheilun nimissä kuka tahansa, jolla ei ole rikosrekisteriä, saa ongelmitta luvallisen aseen.

Minustakin ei voi olla perusteltua, että poliisi ei saa tietää hakijan mielisairaudesta. Olin aikanaan aloitteellinen siitä, että lääkärin tulee ilmoittaa viranomaisille, jos potilas ei pysty enää ajamaan turvallisesti autoa. Samoin perustein minusta poliisin tulee saada aselupaa harkitessaan tietää sellaisista potilaan terveyteen liittyvistä seikoista, jotka olisivat este aseen hankkimiselle. Hallitus aikoo tätä kaiketi esittää, mutta se EI poista ongelmaa. Potilaan skitsofrenia tulee tätä kautta poliisin tietoon, mutta luonnehäiriöt tai ominaisuus, jota kutsuttiin ennen psykopatiaksi ja nyt kai sosiopatiaksi, ei tule kuin satunnaisesti hoitojärjestelmän piiriin, koska nämä eivät hakeudu hoitoon, vaan salaavat tautinsa. Nämä psykopaatit ovat tässä se olennainen ryhmä. Toinen ryhmä ovat kaksisuuntaisen mielialahäiriö (maanis-depressiivisuus), joka yleensä puhkeaa vasta, kun kouluterveydenhuolto on teoriassakin päättynyt. Otteen loppu...

Siksi pitää keksiä jotain muuta. Ampumaurheilun harrastajien kannattaisi olla asiassa aloitteellisia eikä väittää, ettei mitään voi eikä tarvitse tehdä. Sillä asenteella ei menesty.

Monessa Euroopan maassa ampuminen on sallittua vain turvallisilla ja valotuilla ampumaradoilla, joissa aseet myös usein säilytetään. Tämä tietysti maksaa, mutta muissa maissa tämä on katsottu osaksi harrastuksen kustannusta. Kaupunki-Suomessa, jossa valtaosa suomalaisista asuu, tämä olisi järjestettävissä kohtuukustannuksin, mutta on pakko myöntää, että maaseudulla tämä olisi hankalaa. Kaupungeissa kannattaisi toimia niin, että ampumarata omistaa aseen siinä missä keilahalli pallon.

Keskustelussa tuotiin esille mielestäni kaksi rakentavaa ehdotusta: joko uusi, nuori ampumaurheilun harrastaja saa tuekseen joksikin aikaa, vaikkapa pariksi vuodeksi, mentorin, joka ohjaa häntä harrastukseen ja säilyttää – tai antaa tämän ampua mentorin omalla aseella. Toinen vaihtoehto on, että ensimmäiseksi henkilökohtaiseksi aseeksi annetaan ilmapistooli. Ruutiaseen saisi vasta, kun on harrastanut ilmapistooliammuntaa tarpeeksi.

Mikä on tarpeeksi?

Se voisi perustua joko aikaan – vaikkapa kolme vuotta – tai ampumatulokseen. Minusta jälkimmäinen on parempi, koska tuleva olympia-ampuja voisi edetä nopeammin kuin sunnuntaiharrastaja. Mutta koska asia ei kuulu minulle, alan harrastajat esittäköön kantansa.

Jos  alan harrastajat ovat sitä mieltä, että nämä uhrit meidän on vain hyväksyttävä – sellaistakin blogeillani esitettiin – he häviävät koko väittelyn.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (22 kommenttia)

Johnny Lingo (nimimerkki)

"Siksi pitää keksiä jotain muuta. Ampumaurheilun harrastajien kannattaisi olla asiassa aloitteellisia eikä väittää, ettei mitään voi eikä tarvitse tehdä. Sillä asenteella ei menesty."

Hyvä kirjoitus muuten, mutta tuo pisti silmään. Itsekin laitoin useamman linkin ammunnan harjoittajien puolesta puhuvan järjestön (NRA) kannoista joissa ihan järkiperäisesti ehdotettiin parannuksia nykyiseen käytäntöön.

reino (nimimerkki)

Kukaan oikea ampumaurheilun harrastaja ei varmasti ole sitä mieltä, että "nämä uhrit meidän on vain hyväksyttävä".

Esimerkiksi Suomen NRA on jo aikoja sitten esittänyt keinoja, joilla ensiaseen hankkimisen valvontaa voidaan huomattavasti tehostaa:
http://www.nra.fi/arkisto/071120-kansanedustajille...

Käytännössä ei tarvitsisi mennä edes noin tiukkaan valvontaan. Ampumaseurojen roolin korostaminen ja todellisen näytön vaatiminen ampumaharrastuksesta riittäisivät pitkälle.

On syytä korostaa, että Auvinen tai Saari eivät kumpikaan olleet minkään oikean ampumaseuran jäseniä. Heillä ei myöskään ollut aiempaa näyttöä oikeasta ampumaharrastuksesta. Siinä mielessä jo nykyisen lainsäädännön puitteissa olisi ollut täysin mahdollista olla myöntämättä heille aselupaa ollenkaan.

Auvinen tai Saari eivät kumpikaan olleet ampumaurheilijoita eivätkä metsästäjiä. Siksi on kohtuutonta ja väärin syyllistää näitä ryhmiä kahden hullun teoista.

siviilitarkkailija (nimimerkki)

Varsinainen ongelma: poliisin kyvyttömyys myöntää kyvyttömyytensä tai ottaa vastaan maksullista apua.

En pitäisi ollenkaan pahana sitä, että ne keskustelutuokiot joita uusien aselupaa hakevien kanssa käydään, käytäisiin myös ammuntaa oikeasti harjoittavien ihmisten kanssa. Poliisiviranomainen joka tekee paperityötä ei ole yhtä perehtynyt ammuntaan ja sen vaatimuksiin kuin esim metsästys tai ampumaurheilujärjestön aktiivi.

Poliisi haluaa ihmisten terveystietoja. Tämä on perustusoikeudellisesti väärin. Mikäli haluamme reilun perusoikeuksia kunnioittavan yhteiskunnan, niin tällöin voidaan järjestää kootusti uusille aseen hallussapitoluvan hakijoille yhteisen tiedotustilaisuuden sekä yksittäiset haastattelut jossa terveydenhoitoalan henkilö istuu yhtenä jäsenenä raadissa joka päättää aseluvan myöntämisestä. Poliisi kun ei ole mikään terveysalan ammattilainen eikä poliisin pidä kuvitella osaavan tehdä asianmukaista johtopäätöstä henkilön terveystiedon pohjalta.

Eli, kootaan yhden alueen uutta aselupaa hakevat kerralla yhdeksi joukoksi jolle selostetaan kerralla lainsäädäntö ja vaatimukset. Sitten henkilöt esittävät asiansa raadille joka tekee äänestyspäätöksen min 3 henkilöä. Yksi poliisi, yksi terveydenhoitoalan ammattilainen ja yksi ampumaseuran tms jäsen.

Onhan tämä pirun byrokraattista eikä edes täydellistä, mutta näin useamman tahon näkemys helpottaa tekemään päätöksen joka ei henkilöidy ja samalla ottaa huomioon useamman seikan kokonaisuudesta kuin kahden poliisin yhteispäätös ja kansalaisten terveystietojen väärinkäyttö.

Paholaisen palkka-ampuja (nimimerkki)

Hyviä ajatuksia siviilitarkkailijalta

Jarmo Nieminen (nimimerkki)

Aika rajua tekstiä, että media tekee "kahjoista sankareita". Mutta asiaan. Hienoa, että Soninvaarakin kannattaa nyt ampuratoja. Erityisesti tämä koskee Helsinkiä, jossa ampuradat ovat tällä hetkellä katoavaa kansan perinnettä. Radat kuntoon metropoliksi mielellään itseään kutsuvan kaupungin suunnittelussakin!

Kannatan aselupamenenettelyyn liittyvää terveystietojen luovuttamista. Mentorointikin on ok, mutta mitäs teet kun mieli järkkyy. Kuka mentoroi oikeasti nuorisoamme? V: eipä kukaan! Olemme siirtyneet tulosvastuun ja -ohjauksen nimissä aivan liian suurten nuorisojoukkojen itseohjautuvuuteen. Siis ohjaamattomuuteen. Vatulointi aselupamenettelyllä on kuitenkin vain seurauksen hoitamista - ei sen syyn: nuorisomme voi pahoin. Sanoisin, että poliittista kasvojen pesua.

Arsi Ikonen (nimimerkki)

Reinon linjaus, että vaadittaisiin todellinen näyttö ampumaharrastuksesta eikä vain seuran jäsenkortti tai ei sitäkään, olisi minusta oikeansuuntainen ja toimiva. Ainakin puoli vuotta osoitettua aktiivista harrastusta olisi hyvä olla takana.

Mutta jos vastaavat ampuma-aseella tehdyt teot saadaankin näin estettyä, onhan niitä muitakin välineitä väkivallantekoihin. Ja onhan näitä jo ollut otsikoissa muitakin nuorten silmittömiä väkivallantekoja kuin nämä kaksi traagista ampumistapausta. Niinpä pitäisi löytää hoitokeinoja oireiden ohella myös itse tautiin, siihen, miksi näitä väkivallantekoja yleensä tapahtuu.

Rikkihapoke (nimimerkki)

Se asia, millä itsemurhia ja väkivaltarikoksia saataisiin kaikkein
tehokkaimmin vähennettyä on - itse asiassa - aika yksinkertainen.

Yhteisöllisyyden lisääminen ja yksilöllisyyden kunnioittaminen
yhdistettynä kansallisvaltioon perustuvan kansalaisyhteiskunnan
kehittämiseen palvelemaan omia kansalaisiaan.

Alhaalta ylöspäin – yksilö, perhe, suku, heimo, kansa.

Arsi Ikonen (nimimerkki)

PS. Minä haluaisin myös keskustelua siitä, että täytyykö lehdissä välttämättä julkaista noita pyssylläosoittelukuvia. Kannatan toki sananvapautta, mutta vapauksiinhan liittyy myös vastuu. Itse en julkaisisi tuollaista kuvamateriaalia. Ei tässä mediasta olla syyllisiä hakemassa, vaan epätoivoisesti yritän miettiä keinojen kokonaispakettia, jolla ongelmavyyhteen voisi reagoida.

Kommentoin (nimimerkki)

Miten tämä blogaus liittyy kuntavaaleihin?

suslov (nimimerkki)

penskana oli tuvan nurkassa kivääreitä ja haulikoita pinoittain,,joka talossa,eikä niitä väärin käytetty,vaan metsästettiin,ketut.jänikset,teeret etcetc,,
Itse aloin metsästämisen noin 10 v iässä.
Eniten minua harmittaa nykyihmisen vieraantuminen kaikesta"todellisesta" oli se sitten metsästys,kalastus tai luonnonsuojelu,jonka vihreät ovat ottanet yksinoikeudekseen huonolla menestyksellä,nääs kirves on metsän paras ystävä,,
Ja kun on vieraannuttu,niin tämänkin blogin kommentit ovat minusta ala-arvoisia,avuttomuudessaan ja täydellisessä asiantuntemattomuudessaan ja
"kaupunkilaisuudessaan"
Maaseuden ihmiset tietävät,miten käsitellä aseita,metsiä,kalavesiä,ei siihen tarvita pääkaupunkiseudun pilvenpolttajia neuvojiksi

Kartalla (nimimerkki)

Kauhajokikin nykyään pääkaupunkiseutua?

Matt Meikäläisen (nimimerkki)

Kuntavaaliehdokasko saa puhua vain kuta-asiaa, ettei muihin teemoihin ollenkaan saa ottaa kantaa? Eikö se vastuun pakoilua?

cc (nimimerkki)

'Kukaan oikea ampumaurheilun harrastaja ei varmasti ole sitä mieltä, että ”nämä uhrit meidän on vain hyväksyttävä”.'

No kyllä todella moni kirjoittanut tuntuu vastustavan kaikkia uusia toimenpiteitä tasan juuri tällä varjolla, että sellaista se elämä on että vaaroja on siellä täällä ja että jos aselakeja tiukennetaan niin sitten pitäisi muka kieltää veitsetkin jne.

Haarastajapiireissä pitäisi varmasti käydä sisäistä pyykkiä mitä kaikkea kuuluu "oikeaan" harrastukseen ja mitä ei.

NRA:n syytekirjelmästä:

"Päädyimme tiiviiseen esityslistaan jonka merkittävin sisältö on käytännön keinoissa ehkäistä motivoituneen psykopaatin liian helppo esittäytyminen aloittelevana urheiluammunnan harrastajana. Tämä esitys aiheutti muutamissa harrastajissa vastareaktioita, NRA:n toimintaa pidettiin tästä johtuen jopa asevastaisena..."

Kysymys on juuri näistä vastareaktioista. Ampujapiireissä tarvitaan omaa ryhtiliikettä, vastuukysymysten ja aivan erityisesti nuorten sekä harrastukselle uusien ihmisten suhteen. Jokainen uusi aselupa ja ampumaradalla (kameran kanssa) kävijä ei ole automaattisesti kotiinpäin.

Juri Gagarin (nimimerkki)

Itsemurha on suomalaisten nuorten yleisin kuolinsyy. Tästä huolimatta kunnollisia panostuksia nuorten mielenterveystyöhön ei ole tehty. Hallitus on väistämässä vastuunsa, sillä Jokelan turmasta huolimatta lasten ja nuorten mielenterveystyö on jäänyt valtion säästöbudjetin jalkoihin.

Pääministeri Vanhanen korosti Kauhajoen joukkomurhan tiedotustilaisuudessa yhteisöllisyyttä ja lähimmäisen vastuuta. Mielestäni on eriskummallista, ettei pääministerimme puhunut paperitehtaiden alasajojen yhteydessä yhteisöllisyydestä, vaan hyvät ja taloudellisesti kannattavat työyhteisöt voitiin lakkauttaa. Tämä on todellista seteliselkärankaisuutta, jos mikä.

Nuorten itsemurhia ei voida ehkäistä pelkästään yhteisöllisyydellä. Tarvitaan myös rahallista panostusta lasten ja nuorten mielenterveystyöhön sekä erityisopetukseen.

Myös terveet suomalaiset perusarvot on nostettava keskiöön, jotta olisi pohjaa, jolle yhteisöllisyyttä voidaan rakentaa. Yltiöyksilöllisyys, monikulttuurisuus ja äärimmilleen viety tehokkuus eivät juuri pohjaa anna. Nämä valtaapitävien suosimat trendiarvot nakertavat myös hyvinvointiyhteiskunnan palveluita, sillä moniarvoisessa yhteiskunnassa palvelutarve muodostuu rajattomaksi, mikä ei ole poliittisesti, taloudellisesti ja lopulta myöskään inhimillisesti kestävää.

Yleisesti ottaen myös vanhempien on keskityttävä entistä enemmän siihen millaisia rajoja he lapsilleen asettavat. Katseet kohdistuvat niin ikään sellaisiin päättäjiin, jotka sen sijaan, että puuttuisivat hyvin tiedossa oleviin epäkohtiin itse, vaativat lähinnä äänioikeusiän alentamista ja vastuun siirtämistä nuorille.

Vieras (nimimerkki)

Osmo,

olen todella positiivisesti yllättynyt. Tunnekuohussa tehty ensimmäinen reaktiosihan oli luvalla sanoen järjetön.

On kunnioitettavaa, jos pystyy myöntämään ollensa väärässä. Etenkin poliitikko-roolissa.

Ja nuo ehdotukset ovat juuri oikeita, eli ensimmäiseen lupaan tarkka valvonta. En pitäisi suosittelijoitakaan huonona ajatuksena.

Juri Gagarin (nimimerkki)

Kun olisivatkin kuunnelleet ampumaharrastuksen asiantuntijoita, mutta kun ei.

Nyt ymmärrätte miksi NRA aikoinaan ehdotti mitä ehdotti, ja mitä seurasi kun ei neuvoja otettu tosissaan.

**Kansallinen Kivääriyhdistys ry.:n puheenjohtaja ja aseasiantuntija Runo K. Kurkon mukaan

aseenkantolupaa hakevan perhetaustat tulisi tutkia huolellisesti.

– Luvan myöntävällä virkamiehellä ei useimmiten ole minkäänlaista psykologista koulutusta,

joten eihän hän voi arvioida onko kyseessä psykopaatti.

Haastattelutilanteessa pitäisi ehdottomasti olla myös psykologi, Kurko sanoo.

Hän korostaa, että etenkin hakijan rikos- ja perhetaustoihin olisi kiinnitettävä huomiota.
Yhden näkökulman hän on saanut Jokela-ammuskelijan Pekka-Eric Auvisen isältä.

– Hän otti minuun yhteyttä sähköpostitse. Isä kertoi minulle, että hänen poikansa kärsi
mielenterveysongelmista pidempään. Hän kirjoitti minulle, että yritti saada poikaansa
hoitoon siinä kuitenkaan onnistumatta. Jos Auvisen vanhempia olisi haastateltu ennen kuin
pojalle myönnettiin aseenkantolupa, olisi isä voinut kertoa viranomaisille poikansa tilasta.
Lakimuutoksessa on keskityttävä nimenomaan näihin asioihin, joista Auvisen isä on meitä
myös konsultoinut, hän jatkaa.

Ministereiden tulee kantaa vastuu

Mies peräänkuuluttaa ministereiden vastuuta Kauhajoen tapauksessa.

– Tämä kaikki olisi ollut estettävissä, jos ministerit olisivat toimineet ajoissa.
Teimme Kansallinen Kivääriyhdistys ry:n hallituksen ja erityisasiantuntijoiden kanssa
Jokelan tragedian jälkeen esityksen aselainsäädännön muuttamiseksi.
Toimitimme sen ministereille, jotka eivät tehneet mitään asian hyväksi, Kurko sanoo tiukasti.

– Yhdistyksen suosittelemien muutosten sijaan tehtiin aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohje,
joka on aivan käsittämätön. Se kertoo kyllä monta syytä miksi aseenkantoluvan voi myöntää,
mutta ei perehdy siihen miksi lupa pitäisi evätä joltakin henkilöltä, Kurko jatkaa.

Kurkon mukaan pienikaliiperisten aseiden luvansaannin tiukentaminen ei ole ratkaisu.

– Jokelan ja Kauhajoen tapausten myötä on nähty, että aseen kaliiperilla ei ole mitään väliä.
Pienikaliiperisetkin ovat tappavia.**

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/...

Juri Gagarin (nimimerkki)

Eli aseisiin ajokortti. Käsittelyopetus ja koe, koe aselainsäädännöstä, lääkärin lausunto.

Jarmo Nieminen (nimimerkki)

Oden juoksu paranee ampumarata-asioissa kokoajan. Kelpaisi jo malliksi monelle muullekin. Hienoa!

Ampumaharrastuksen puolesta (nimimerkki)

Nyt alamme olla sillä tasolla kuin hyvää depattia käydään. Henkilökohtaisuudet sekä kiihkoilu pois. Heitellään vaihtoehtoja ja punnitaan mitä voitaisiin oikeasti tehdä. Eikä unohdeta sitä "vähimmän haitan" periaatetta.

Jos, Osmon luvalla tietenkin, saan myös vetää tässä yhteen koko viimepäivien omat tunnelmat ja päätelmät:

-valtava pettymys että tälläistä pääsi tapahtumaan
-epäusko
-tälläiset henkilöt eivät saa saada aseita haltuunsa
-perusteellinen tutkinta harrastuksen olemassa olosta
-aina henkisen tilan "kartoitus" ensiaseen hankkian kohdalla
(nuorella alle ? vanhemmat, vanhemmalla... Lääkäri??)
-huumeet, "julkijuopottelu", väkivaltarikokset, jne.
-> ei asetta
-ensiaseen kohdalla lupaperuutuskriteerit alas
-kurssit ja tutkinto, josta todistus
(mistä resurssit? Lakisääteinen??)
-ampumakeskuksia tarvitaan jotta saataisiin paikkoja joissa
vuokra-aseilla voitaisiin ampua (silti omakin keilapallo pitää olla mahdollinen!!)
-tutkitaan IHMISET, koska aseet ovat toistensa kaltaisia
-mieletön kohkaaminen ja silmät palaen vastustaminen pois
(Tyyliin a-talk tässä viikolla, HYVÄ Holmlund!)
-aselupia myöntämään VAIN kokeneet ja koulutetut henkilöt
-huoli omasta harrastuksesta

Jussi Halla-aho (nimimerkki)

Se, että lupa omaan ruutiaseeseen myönnettäisiin vasta tietyn ajan jälkeen ja tietyn taitotason perusteella, on miettimisen arvoinen asia. Ruotsissa on käsiaseiden osalta juuri tällainen käytäntö (siis aika+taito=lupa).

Tosin voidaan kysyä, mitä tällä saavutetaan. Sunnuntaipaukuttelijoiden määrä varmaan vähenisi, ja moni voi pitää aseiden kokonaismäärän vähenemistä sinänsä myönteisenä asiana, mutta esimerkiksi Auvinen ja Saari eivät olleet sen enempää sunnuntaipaukuttelijoita kuin ampumaurheilijoitakaan. Jos henkilö määrätietoisesti suunnittelee tempaustaan vuosikausia, kuten Saari ainakin väitti tehneensä, voihan hän harrastaa ammuntaa niin kauan, että lupa heltiää. Jos toisaalta riskinä pidetään yleisesti sitä, että aseenhaltijan päässä pimahtaa (Osmo viittasi tähän aiemmin), en ole varma, onko urheiluampuja sen epätodennäköisempi pimahtaja kuin sunnuntaipaukuttelijakaan.

cc (nimimerkki)

"Se, että lupa omaan ruutiaseeseen myönnettäisiin vasta tietyn ajan jälkeen ja tietyn taitotason perusteella, on miettimisen arvoinen asia. Ruotsissa on käsiaseiden osalta juuri tällainen käytäntö (siis aika+taito=lupa).

Tosin voidaan kysyä, mitä tällä saavutetaan."

Saavutetaan se, että kukaan ei voi melkein hetken mielijohteesta saada helposti ja kivuttomasti ampuma-asetta. Ei estä Al-Qaidaa kaappaamasta lentokoneita eikä juoppojen veitsisurmia - mutta on aivan erinomaisen järkevä liike.

Ja mikä parasta, ei menetetä yhtään mitään.

Kannatan lämpimästi.

Itse lisäisin vielä listan muotoon aika + taito + suosittelija (voi kutsua mentoriksikin, aivan sama) = lupa.

Lainaaja (nimimerkki)

Helsingin poliisi ei näe ongelmaa käsiaseitten ja ampumaratojen määrässä.
Lupayksikön johtajan, ylikomisarion Sakari Harjun mukaan valtaosa helsinkiläisille myönnettävistä käsiaseluvista menevät asekeräilijöille tai perikunnille, jotka haluavat pitää vanhan aseen.

"Yhdellä keräilijällä saattaa olla satoja pistooleja", sanoo Harju.

Poliisin mukaan 35 000 henkilöä tai yhdistystä omistaa Helsingissä aseita.

Kaikki asetyypit laskien helsinkiläisillä on yli 76 000 luvallista asetta, enemmän kuin espoolaisilla ja vantaalaisilla yhteensä. Käsiaseita espoolaisilla on 10 000, vantaalaisilla 6 500.

Hallitusneuvos Jouni Laiho Sisäministeriöstä taas haluaisi pääkaupunkiseudun aseenomistajille paremmat harrastusolot.

"Ei ole harrastuksen kannalta ole asianmukainen tilanne, että meillä ei ole olemassa tiheimmin asutulla alueella riittävästi rakennettuja ratoja."

Osmo puolestaan lähtee käsittelemään (taas) väärältä puolelta puuta asekysymystä.

Jos Osmon malli toteutettaisiin, se merkitsisi sitä, että suuri osa nykyisistä laillisista käsiaseista "katoaisi" ja muuttuuisi laittomaiksi. Toimenpiteen suurin merkitys olisi se, että näin saataisinn yhteiskunnan lainkuuliaisimman väestönosan lainkunnioitus aste asteelta rapautumaan. Sern verran uskon Suomessa olevan vielä aktivistihenkeä ja perisuomalaisuutta, että tällaista vähemmistön enemmistön kontrolloimiseksi (vastoin enemmistöpäätösperiaatetta) masinoimaa lainsäädäntöä ei purematta nieltäisi.

Etenkin kun se olisi vastoin ns. yleistä oikeudentajua. Ei voi olla mahdollista, että kansanvaltaisessa kansalaisyhteiskunnassa rakgaistaan poliisin tekemän virheen johdosta lainkuuliaista enemmistöä.

Sama seuraus olisi käsiaseiden totaalikiellolla.

Tässä tilanteessa saattaisi käydä niin, että oikeustieteen opiskelija Akuliina Saarikosken visiot tulevaisuuden anarkistisesta Suomesta toteutuisivat.

Toimituksen poiminnat