Osmo Soininvaara Vihreiden kansanedustaja Helsingistä

Erilaiset vaalikonevastaukset ovat

Erilaiset vaalikonevastaukset ovat paljastaneet, että vihreiden ehdokkaat sijoittuvat  yhtenäisesti arvoliberaalisuusasteikolla mutta epäyhtenäisesti perinteisellä oikeisto- vasemmisto –akselilla. Mittauksista puuttuu tyystin kolmas vihreitä yhdistävä akseli: ahneus – kohtuullisuus sen lisäksi, että varsinaisa ympäristökysymyksiä ei kysytty lainkaan. Kertoo lehdistön arvomaailmasta, ettei yhtään leppoistamiseen liittyvää kysymystä ollut yhdessäkään vaalikoneessa.  Käsitellään nyt tuota perinteistä oikeisto-vasemmisto –asetelmaa. Tunnen vain Helsingin vihreiden keskustelua.

Tuo jako näkyy vihreässä valtuustoryhmässä aika-ajoin esille tulevana jännitteenä. Huomaan, että artikkelista uhkaa tulla pitkä, joten pilkon sen useampaan osaan. Tässä on tavallaan vain sisällysluettelo.

Minun sanastossani vasemmistolaisuus on sosiaalisten erojen pienentämistä ja vähäosaisten puolella olemista. Se on myös kansalaisten vaikutusmahdollisuuksista huolehtimista. Tässä mielessä jokseenkin koko vihreiden valtuustoryhmä on vasemmistoa ja demarien vasemmalla puolella. Ylemmän keskiluokan etuja ajavaa luokkakantaista oikeistolaista arvomaailmaa, jota löytää paljon kokoomuksesta, ei vihreistä löydy. Jos vasemmistolaisuus määritellään näin, poliittinen vasemmistolaisuus ei aina ole vasemmistolaisuutta lainkaan.

Siitäkin on erimielisyyttä, onko valtuustoryhmä jakautunut sini- ja punavihreisiin vain reaaloihin ja punavihreisiin. Ei punavihreät kutsuvat joukkoaan yleensä reaaloiksi, punavihreät kutsuvat heitä (meitä) yleensä sinivihreiksi. En edes yritä olla tasapuolinen (liian tasapuolinen teksti olisi tylsä) vaan katselen asetelmaa omasta reaalonurkastani. Puhun vasemmistolaisuudesta vaihtelevasti tarkoittaen välillä vihreiden sisällä vaikuttavia punavihreitä ja poliittista vasemmistoa, demareita ja vasemmistoliittolaisia, yrittäen kuitenkin mainita, kummasta on kyse. Väitteeni on, että ”vasemmistolaisuus” ei tuon yllä olevan määritelmän mukaan ole aina vasemmistolaisuutta lainkaan ja t6oisaalta vihreät ovat huomattavasti yhtenäisempi ryhmä kuin mitä nuo mittarit osoittavat.

Kieli

Yllättävän suuri merkitys on sillä, millaisia termejä käytetään. Se on ymmärrettävää, sillä kieleen on piilotettu arvolatauksia. Toisaalta käsiteltävien asioiden kannalta arvolataukset ovat usein täysin vanhentuneita. Siksi minusta kannattaisi puhua suomea sen sijaan että puhuu porvaria tai vasuria. Kieleen liittyy myös minun henkilökohtainen ongelmani, että puhun suoraan silloin kun hyvien käytöstapojen mukaista olisi käyttää orwelilaisia kiertoilmaisuja. Kielestä enemmän myöhemmin.

Kenen kanssa?

Vihreät ovat tällä valtuustokaudella tehneet paljon yhteistyötä kokoomuksen kanssa, mitä punavihreät ovat katsoneet vähän kieroon. Yhteistyön tuloksia ei ole arvosteltu vaan sitä, että se näyttää pahalta. Niin näyttääkin. Myös minä haluaisin tehdä kolmen suuren yhteistyötä myös ihan strategisista syistä, mutta ongelmana ovat demareiden sisäiset vaikeudet, joiden vuoksi heistä ei aina ole päätöksentekoon. Monessa asiassa demarit olisivat ohjelmallisella tasolla luonteva yhteistyökumppani vihreille, mutta henkilökemioissakin näyttää olevan – tai ainakin olleen – ongelmia. Kokoomus on parempi ja joustavampi neuvotteluosapuoli, mutta yhteiskunta jota he – tai monet heistä – tavoittelevat, on kyllä ainakin minulle kovin vieras.

Kunnallistalous

Helsingin budjettia tehtäessä käy yleensä niin, että kokoomus haluaa käyttää rahaa sääteliäästi ja vasemmisto ottaa lainaa. Vihreiden sisällä reaalot ovat tässä asiassa lähempänä kokoomusta ja punavihreät lähempänä demareita. Sinänsä en ymmärrä, että vaikeuksia kasaaminen tulevaisuuteen tai ajattelun lyhytnäköisyys on jokin vasemmistolainen arvo ja vastuunkanto tulevaisuudesta oikeistolainen.

Sukupolvipolitiikka

Joidenkin vasemmistolaisten mielestä on yhteiskunnallista edistystä siirtää rahaa vihreiden ikäisiltä demareiden ikäisille. Tämä näkyy voimakkaimmin asuntopolitiikassa, mutta myös sosiaalipolitiikassa, jossa eläkeläisen suu on aina lähempänä kuin työttömän.  Tästä myöhemmin oma artikkelinsa.

Ostopalvelut

Periaatteellinen jako valtuustossa ja myös vihreän ryhmän sisällä koskee suhtautumista sitä, pitääkö mahdollisimman suuri osa kunnallisista palveluista tuottaa itse vai voiko käyttää ostopalveluja. Tästä oma artikkelinsa.

Hyvältä näyttävät helpot vastaukset

Paavo Arhinmäelle ei näytä tuottavan mitään tuskaa luvata parannusta eläkeindeksiin, koska se on hyvältä kuulostava helppo ratkaisu. Jos hän joutuisi vastaamaan kysymykseen, onko oikein ottaa rahaa nuorilta ja antaa se minun ikäisilleni niin, että ne joilla on hyvä ansioeläke saavat paljon, ne joilla on keskisuuri eläke saavat vähän ja ne joilla on pieni eläke, eivät saa mitään, hän ei ehkä vastaisi samalla tavalla. Tulevana korkean eläkkeen saajana kiitän Arhinmäkeä, mutta tätäkö on vasemmistolaisuus? Tästäkin oma artikkelinsa

Saavutetut etuoikeudet

”Vasemmistolaisuus” on voittanut, kun vaikeista YT-neuvotteluista tullaan ulos sopimuksella, että pysyvät työsuhteet turvataan ja ongelma eristetään prekariaatin kannettavaksi.  Etuoikeuksista luopuminen tasa-arvon hyväksi ei ole vaikeata vain oikeistolle. Se on yhtä vaikeaa vasemmistolle.

Edellä

Poliittisessa vasemmistossa minua häiritsee keinojen vanhakantaisuus. Vihreät ovat pyrkineet tuomaan oikeudenmukaisuuden edistämiseen uusia keinoja ja ovat olleet valmiit luopumaan vanhoista toimimattomista. Tässä on jouduttu usein napit vastakkain vasemmistopuolueiden, erityisesti niiden ay-siiven kanssa.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Taha Islam

Ahneutta on turha kysyä, koska jos ihmiset lakkaavat ahnehtimasta, BKT romahtaa, eikä se ole "poliittisesti mahdollista" - kuten hyvin tiedät. Ihan yhtä hyvin olisi voinut rakentaa akselin "miehitetään Saksa - miehitetään Japani".

Jari Eteläsaari

Ahneutta on myös halu käyttää toisten rahat omien tarkoitusperiensä hyödyntämiseen.

Toimituksen poiminnat