Osmo Soininvaara Vihreiden kansanedustaja Helsingistä

Oikealla, vasemmalla vai edellä (2): Ostopalvelut

Palvelujen tekeminen omana työnä tai ostaminen on selvä ideologinen kysymys – joillekin. Espoon kokoomus ulkoistaa kaiken vaikka tappiolla ja moni vasemmistolainen haluaa säilyttää palvelut kunnan toimintana hintaan mihin hyvänsä. Minulle kysymys on pragmaattinen, mutta olen hyvin useimmiten päätynyt siihen, ettei erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen ulkoistaminen ole tarkoituksenmukaista.

Vihreiden ryhmässä oli aikanaan suurta erimielisyyttä siitä, voidaanko koulujen ruokailu kilpailuttaa, vai pitääkö se antaa monopolina Palmialle. Asia ratkaistiin niin, että kilpailutetaan vähän. Tässä kilpailussa Palmia on sinänsä menestynyt hyvin.

Mitä piilee vasemmistolaisen argumentin takana, kun ostopalveluja lähtökohtaisesti vastustetaan? Todennäköisesti kanta otetaan tunteella, joten asia ei muutu toiseksi, vaikka kannan perusteiksi otetut argumentit kumoaisi. Tunteella se Espoon kokoomuskin toimii. Tällaista on kuitenkin esitetty.

Kunnan tulee olla yksityisiä parempi työnantaja

Palveluja ei saa ulkoistaa, koska kunta on hyvä työntekijä ja ulkoistaminen altistaisi turvallisissa työsuhteissa olevat riistolle.

Argumentti on minusta jopa virheellinen.

a) Olisiko kuntatyöntekijlöiden rälssisääty oikeudenmukainen?

Maailma olisi paljon parempi, jos työsuhteet olisivat turvallisia ja työolot hyviä. Mutta muuttuuko se paremmaksi, jos kunnan työntekijöistä muodostetaan etuoikeutettu rälssisääty, jonka kulut nuo yksityissektorin riistetyt työntekijät maksavat?  Eikö olisi parempi asia hoitaa parantamalla työlainsäädäntöä. (kolmikanta siis ohittaen, koska kolmikanta ei huolehdi tästä asiasta). Julkisen sektorin työntekijöille on tämän mallin mukaan tehty muita selvästi paremmat olot Kreikassa, mutta vasemmistopoliitikot eivät silti tunne Kreikkaa kohtaan mitään ylitsevuotavaa solidaarisuutta,

b) Väite kuntien paremmista oloista on myytti.

Monella alalla työntekijät äänestävät jaloillaan ja siirtyvät kunnan hyvistä ja turvallisista työsuhteista yksityissektorille riistettäväksi. Näin ei tapahdu vain terveydenhuollossa, jossa sekä lääkärit että hoitajat ilmoittavat paremmat työolot – ei palkan – syyksi siihen, että he pyrkivät töihin yksityiselle. Nuoret kuljettajat eivät halua töihin Helsingin omistamaan bussifirmaan, koska ainakin nuorten kuljettajien työolot ovat yksityisissä yhtiöissä paremmat.

Hyvillä asioilla ei saa tehdä voittoa

Tämä on intuitiivisesti mielekäs argumentti, mutta kaatuu vastakysymykseen: onko parempi tehdä voittoa huonoilla asioilla? Jos voitontavoittelu ajaa ihmisiä ja organisaatioita eteenpäin, eikö se pitäisi valjastaa nimenomaisesti hyvien asioiden edistämiseen? Argumentissa on kuitenkin järkeä, kun sitä vähän kehitetään.  Jos terveydenhuollossa tavoitellaan voittoa eikä hyvää hoitoa, voitontavoittelu vääristää käyttäytymistä, jos maksetaan vääristä asioista – maksetaan esimerkiksi tehdyistä toimenpiteistä eikä siitä, paraneeko potilas.

Niinpä minun argumenttini ostopalveluja vastaan ovat toisenlaiset.

Kunnan vastuu työttömien työllistäjänä

Kunnan kannattaa palkata omiin organisaatioihinsa henkilöitä, joiden työpanos ei ole aivan sataprosenttinen, koska muuten kunta joutuisi maksamaan puolet tämän työmarkkinatuesta/toimeeentulotuesta. Työttömyysuhan alaisten työllistäminen kunnan palvelukseen on olennainen osa Ruotsin menestystä. Laki säädettiin tällaiseksi juuri kannustamaan kuntia palkkaamaan osatyökykyisiä ja maahanmuuttajia. Jos kunta ulkoistaa kaiken, se ei voi täyttää tätä tarvetta. Tämän ei teoriassa ole argumentti kilpailutusta vastaan, koska voidaanhan kilpailun sääntöihin pisteyttää tämäkin näkökohta, mutta käytännössä se on, koska ei osata pisteyttää. Sinänsä minulla on sellainen käsitys, että jäykistävistä johtosäännöistä johtuen vapaat yksityiset yrittäjät pystyisivät käyttämään vajaakuntoisten työpanosta paremmin hyväkseen kuin kunta, jonka kaikki toiminnot on normitettu.

Mutta ennen kuin joku kehittää tavan ottaa tämä sosiaalinen velvoite kilpailutuksen kriteereiksi, tämä argumentti kilpailutusta vastaan pätee.

Ostamisen vaikeus

Olen kirjoittanut hankintalain ongelmista oman artikkelin.

Kilpailutuksen hankalat säännöt tekevät esimerkiksi (nykytulkinnalla) mahdottomaksi turvata dementoituvan vanhuksen hoidon jatkuvuus. Jatkuvuus taas on niin tärkeä asia, että se melkein yksinään riittää syyksi tehdä asiat kunnan työnä sen sijaan, että vanhuksen hoitaja vaihtuu vuosittain. Ongelma on ratkaistavissa, mutta ennen kuin se ratkaistaan, olen vastaan.

Mistä maksetaan

On aito terveystaloustieteellinen ongelma selvittää, mistä terveydenhuollossa pitäisi maksaa. Vanhan kaupunkitarinan mukaan (Maon)  Kiinassa lääkärille maksettiin kapitaatioperiaatteen mukaan kaikista potilaista, jotka ovat terveitä, mutta lopetettiin maksaminen, jos potilas sairastui. Maksaminen alkoi uudestaan, kun /jos potilas parani. Tässä mallissa insentiivit olivat kunnossa. Ilmeisesti tarina ei ole totta, mutta pohjoismainen hyvinvointivaltio toimii näin. Terve kansalainen käytöissä ja maksaa veroja, sairas ei maksa, mutta tervehdyttyään maksaa taas.

Kun raha alkaa seurata potilasta, joudutaan terveystaloustieteellisiin ongelmiin. Jos potilaasta maksetaan tuon kiinalaisen periaatteen mukaan, asiat ovat suurin piirtein kunnossa, mutta jos jokaisesta tempusta maksetaan erikseen, kustannukset räjähtävät.  Ruotsissa, jossa kansalaiset saavat valita yksityisen ja julkisen terveydenhuollon väliltä, maksu on ratkaistu ainakin paremmin, jos ei hyvin, mutta suomalaiset mallit ovat toistaiseksi avuttomia. Ennen kuin tämä ohjausongelma ratkaistaan, terveyspalveluja ei kannata yksityistää.

Onko argumentilla väliä, jos joka tapauksessa vastustaa yksityistämistä? On, koska olosuhteet voivat muuttua ja jokin argumentti voi menettää tehonsa. Silloin järjissään oleva muuttaa mieltään.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

siviili tarkkailija

On haastavaa olettaa että hra Soninvaara ylipäänsä ymmärtäisi puhumastaan ostopalvelujärjestelmästä yhtään mitään. Jäjestelmää rakentaneena hän on todennäköisimmin sulkenut silmänsä ja aivonsa tavallisen elämän ongelmilta joita kilpailutus ja ostopalvelujärjestelmä tuottaa.

Jos joku voidaan tehdä halvemmin ja huonommin, se tehdään.

Kilpailutettaessa ostopalveluja kilpailulainsäädäntö pakottaa ostajan valitsemaan halvimman ja huonoimman. Eli kaikki toimintaan liittyvä laatu lakkaa olemasta. Ei ole mitään perustetta tehdä laatua mutta runsaasti taloudellista perustetta jättää laatu tekemättä. Kaikki mikä voidaan tehdä halvemmin ja huonommin, tehdään. Lainsäätäjä ja kilpailujärjestelmää tehnyt Soininvaara voi yrittää selittää että tämä ei ollut järjestelmän tarkoitus tai että homma ei toimi näin. Mutta todellisuudessa näin se toimii.

Ostaja ja myyjä joutuvat pettämään toinen toistaan.

Ostopalvelusopimukset tehdään tietoisesti alihintaisena. Eli myyjä tekee sopimukset joiden tuotantokustannukset ovat alle työehtosopimusten määräämien minimipalkkojen. Ostaja tietää tämän mutta ei halua eikä edes voi välittää asiasta. Koska työntekijät eivät ole ostajan vaan myyjän tai tämän alihankkijan alihankkijan. Lopputuloksena on pahimmillaan työntekijöitä joiden tekemistä ei valvo kukaan saati että henkilöt itse edes tietäisivät mitä ovat tekemässä. Ja jotta palvelusopimukset eivät kaataisi yrityksiä, ne jättävät sekä tehtäviä tekemättä että palkkoja maksamatta. Koska hyvin moni yritys tietää että kilpailutettu ostopalvelusopimus tarkoittaa sitä että henkilökunnalla ei ole mitään arvoa. Heidän työnsä laadulla ei ole mitään merkitystä ja heidän jokainen etunsa aina kesälomakertymiä myöten kannattaa järjestellä pois koska jo pelkät kesälomapäivät nostavat yrittäjän kustannuksia verrattuna yrittäjään joka palkkaa pätkätyöläisiä tai ulkomaalaisia.

Vain väliportaan johto menestyy tai ainakin se työllistyy.

Koska ostopalvelusopimusten luonne on siis petosta alusta lähtien, on ostajan pakko järjestää hillitön määrä sopimusvalvontaa. Itseasiassa sopimusten valvonta on niin suuri osa järjestelmää, että ovelimmat myyjät ovat jättäneet kaiken työnjohdollisen henkilöstön palkkaamatta ja syyttävät ostajaa mikäli järjestelmä ei toimi. He kun ulkoistivat työnjohtonsa asiakkaansa tehtäviin kuuluvaksi. Mikä tuskin edes käväisi mm ostopalvelulakeja ruuvanneen soininvaaran mielessä. Ostopalvelusopimukset yhdistettynä kilpailulainsäädäntöön kun mahdollistavat täysin hillittömän ja pidäkkeettömän sopimustulkinnan joista aika monet ovat rikollisia, mutta koska ne ovat sopimusoikeuden ja yrityskuvaan liittyvän vaikenemisen alaisia, niin näitä ei kertakaikkiaan voi viedä oikeuteen koska se romuttaisi loppuasiakkaiden silmissä kaiken uskon järjestelmään.

Kvartaalikapitalismissa jopa vuoden kestävä ostopalveluyrittäjä on pitkäikäinen.

Olen keskustellut taloustietäjien kanssa kvartaaliajattelun ongelmista ostopalvelujärjestelmässä ja saanut aina vastauksen että kyllä yritys lopulta vuoden kuluttua tietää miten rahat oikeasti menivät. Mutta valitettavasti ostopalveluyritysten kohdalla voi käydä niin että vuosi loppuu kesken. Itseasiassa vuoden aikana useampi yritys voi hoitaa yhtä ja samaa ostopalvelusopimusta. Lopulta kukaan, paitsi yrityksen pari johtajaa, ei tiedä missä rahat ovat ja missä tappiot. Henkilökunta kuitenkin joutuu hakemaan uudestaan työtään ja huono-onnisimmat rahojaan.

Valtion työllistämisrahojen systemaattinen huijaaminen

Kun palvelutuottajayrityksen koko toiminta on ostopalvelusopimuksen varassa on työpaikka lopulta pelkkä pyöröovi. Ihmisiä tulee ja menee järjettömällä vauhdilla. Tämä yhdistettynä valtion työllistämistoimiin luo erittäin hyvät mahdollisuudet yrityksille huijata työntekijöitä samalla kun ne rahastavat valtion työllistämistukia. Itseasiassa mitään kestäviä ja pysyviä työsuhteita ei ole eikä tule vaikka sopimuspaperissa sellaista lukeekin. Kyseessä on petos. Työntekijä luulee saavansa pysyvän työsuhteen mutta oikeasti työ on määräaikainen. Siksi kunnes sopimus loppuu. Vajaakuntoisilla rahastaminen on sekin eräänlainen taiteenlajinsa. Varsinkin kun siihen yhdistetään kolutustuet.

On tärkeää huomata että aika moni kilpailulainsäädännön ja ostopalvelujen kannattaja kannattaa näitä asioita niin kauan kun he eivät ymmärrä joutuvansa maksamaan järjestelmän puutteista hengellään. Mutta todellisuudessa on jo liian myöhäistä. Mm sairaalabakteerien leviäminen on suora seuraus kunnallisen ostopalvelujärjestelmän yhdistymisestä kilpailulaisäädäntöön. Olisi erittäin suotavaa että mahdollisimman moni kilpailulainsäädäntöä ja ostopalvelusopimusta kannattanut ex-ja nykyinen kansanedustaja saisi valintansa ja halvan sopimuksen myötä sairaalabakteerin. Mutta valitettavasti bakteerin voi saada ihan kuka vaan joka käy ostopalvelusopimuskilpailutetussa sairaalassa.

Koska 1. sairaalabakteerista aiheutuvien kustannusten määrää ei verrata ostopalvelusopimuksen kilpailutuksesta saatavaan hyötyyn vertailun paljastavuudesta johtuen.

ja

2. Vaikka verrattaisiin niin kaikki mikä voidaan tehdä halvemmalla ja huonommin, tehdään.

Jouni Haimi

Siviili tarkkailija taitaakin olla kaupugin palvelusessa-)

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

Kaksi reunamerkintää:

(1) "Palveluja ei saa ulkoistaa, koska kunta on hyvä työntekijä"

Lienee kyseessä "kiireessä meni väärin" merkintä?

(2) Suomen sairauksien hoito on kaapattu 35%:sti sellaisille palveluntuottajille, joiden omistus on lain säätämällä tavalla salattua.

Selvitytin eräällä reippaalla meklarilla (F), minkälaisia stakeholdereita on niillä tahoilla, jotka omistavat Suomen suurimpia yksityisiä sairaanhoitoa tarjoavia konsortioita (London City).

Nokialaisen ja sen laturin valmistus on mahdollista siirtää halpatuontimaihin (tuotantomaata on tosin vaihdettava aika tiuhaan, veikkaan kohta halpamaan olevan Afrikassa).

Suomalaisten sairaiden hoitoa ei voida siirtää halpatuontimaahan, koska sellaisia ei EU:n alueella ole (terveysdirektiivi eli EU-palveluseteli tulenee käyttöön 2013).

Vai käykö niin, että vanhukset, kroonikot ja saattohoito siirretään Nepaliin tai entiseen Rhodesiaan?

Jari Eteläsaari

Olisiko niin että suurimpana ongelmana on kuntien hallintokulttuuri. Toimitaan liikaa pykälien ehdoilla kun pitäisi palvella asiakkaita. Liikaa byrokraatteja ja vähän ihmisiä palvelemassa asiakkaita.

Kumpia asukkaat tarvitsevat, korkeakoulun käyneitä byrokraatteja vai ihmisiä jotka tekevät mitä kuntien asukkaat haluavat, eli palvelevat näitä erilaisissa ongelmissa.

Eli kuntien palveluiden hallintoa alas, niin palvelutehtäviin saadaan väkeä joka kokee työtään arvostettavan sen asiakaspalvelutyön vuoksi jota nämä tekevät, sen sijaan että koetaan että ylhäältä annettu määräykset tukahduttavat ihmisten oman luontaisen auttamisen halun.

Tuohon vaikuttaa myös se että korkeakoulutusta arvostetaan kunnissa enemmän kuin todellista työtä jolla palvellaan kuntien asukkaita.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

Terveys- ja sosiaalialan ostopalvelusopimuksiin tulee tulevaisuudessa liittymään suuria riskejä kuntien ja sairaanhoitopiiren taholle johtuen sopimuskumppanien markkina-aseman ylivoimaisuudesta. Tällä hetkellä suuret terveydenhuoltoyritykset "kaappaavat" kiihtyvään tahtiin kuntien ja sairaanhoitopiirien toimintoja. Myös Valvira on joutunut jarruttelemaan menoa (esim. Rääkkylän kunnan toimet). Nimeltä mainitsematon terveysalan suuryritys tuntuu olevan "jumalallinen" ratkaisu lähes kaikkiin terveyshoitoalan ongelmiin. Onko se.....

Nämä terveysalan suuryritykset ovat ensisijaisesti omistajilleen voittoa tuottavia yrityksiä ja suuryrityksen ihan normaaliin bisnestapaan kuuluu hankkia mahdollisimmman suuri tai riittävä markkinaosuus ja hyvä tuottavuus (eli korkeat hinnat). Vähän epäeettisempään toimintatapaan kuuluu kartellit ja asiakkaiden laittaminen pakkovalinnan eteen, joko meiltä kalliilla tai ei mistään. Ja mitä suurempi markkinaosuus ja valta on yrityksellä sitä enemmän asiakkaat joutuvat maksamaan asioista jotka ovat pakollisia. Valitettavasti terveysala on tällainen pakollinen asia.

Ihan vaan mielenkiinnolla kysyisin että miten päättäjinä toimivat kunnanvaltuutetut ja muut virkamiehet varautuvat tilanteeseen ettei sopimuskumppani kykenekään sopimuksen velvoitteisiin tai lopettaa toimintansa kannattamattomana ja jättää huonot "bisnekset" takaisin kuntien tai sairaanhoitopiirien "riesaksi". Palvelut voi ulkoistaa mutta järjestemisvastuuta ei voi myydä näille yrityksille. Jos homma ei luonaa ja tulee esim. Valviran uhkasakkoja, järjestämisvastuussa oleva maksaa ne ja kantaa vastuun. Jos asfalttifirmat tekivät epäeettistä toimintaa useita vuosia kartelleilla niin ei pidä olla yhtä sinisilmäinen näitä muita suuryrityksiä kohtaan.

Toimituksen poiminnat