Osmo Soininvaara Vihreiden kansanedustaja Helsingistä

Oikealla vasemmalla vai edellä: asuntotonttien vuokrat

Kuvitelkaamme, että joku ehdottaisi, että Helsinki perisi ylimääräisenä verona kaupunkilaisilta sata miljoonaa euroa ja jakaisi summan osalle kaupunkilaisia. Nuo onnelliset valittaisiin vaikka arvalla. Helsingin asuntopolitiikassa näin kuitenkin tehdään. Kyse on siitä, millä hinnalla kaupunki vuokraa maata asuintarkoituksiin.

Helsingin kaupunki omistaa suuren osan maa-alueestaan, koska kaukokatseiset päättäjät ovat aikanaan huolehtineet maapolitiikasta hyvin. Tämä kaikkien kuntalaisten yhdessä omistama maa-alue tuottaa vuokratuloina Helsingille roimasti rahaa. Kaupunki saa maaomaisuudestaan vuokratuloja vähän yli 180 miljoonaa, josta noin 50 miljoonaa on sisäistä vuokraa, jota kaupunki maksaa itselleen. Ulkopuolisilta tulevasta runsaasta 130 miljoonasta eurosta 84  miljoonaa asuintonteista.

Ensin pari talousteoreettista väitettä.

Jos kaupunki luovuttaa tontin sopuhintaan asuintarkoituksiin, tämä etu menee joko kokonaan rakennusliikkeelle, joka myy asunnot kuitenkin eniten tarjoavalle tai se menee ensimmäiselle asukkaalle, koska edullinen tontinvuokra kapitalisoituu asunnon hintaan. Noin teoriassa tämä menee niin, että jos reaalikorko on p ja alennus tontinvuokrasta C euroa/vuosi, tämä nostaa asunnon myyntihintaa määrällä C/p. Jos siis reaalikorko on 2 % ja alennus tontinvuokrasta on asuntoa kohden 1000 euroa/vuosi, tämän pitäisi nostaa asunnon myyntihintaa 50 000 eurolla, jos ostajat ja myyjät toimivat rationaalisesti.

Jos vuokrankorotuksista pidättäydyttäisiin, hyöty tulisi kokonaan nykyisille omistajille. Tulevat asukkaat eivät hyötyisi, koska joutuisivat vastaavasti ostamaan asuntonsa korkeammalla hinnalla.

Helsinki on pyrkinyt siirtämään edun edullisesta tontinvuokrasta eteenpäin säännöstelemällä sitä hintaa, jolla rakennusyhtiö myy asunnon sen ostajalle ja jolla ostaja aikanaan myy asunnon eteenpäin. Hintasäännöstelylstä on omat haittansa. Nyt säännöstelystä on tehty määräaikaista, mikä tietysti kasaa hankaluuksia aikaan, jolloin raja lähestyy. Silloin ei kukaan myy mitään.

Vanhoissa tontinvuokrasopimuksissa ei mitään säännöstelyä ole, joten etu halvasta tontinvuokrasta menee kokonaan asunnon tämänhetkiselle omistajalle.

Helsingissä on aikoinaan tehty pitkäaikaisia vuokrasopimuksia, joiden vuokrat eivät ole noudattaneet oikein mitään kehitystä. Herttoniemi oli joskus aivan periferiaa, nyt sinne pääsee kätevästi metrolla. Osa näistä maanvuokrista on niin nyt halpoja, että vuokralaisen asema on parempi kuin tontin omistajan: vuokra alittaa kiinteistöveron. Kun sopimuskausi päättyy, näitä lähes nollavuokria odottaa  prosenteissa laskettuna tähtitieteellinen korotus.

Korotuksia on tietysti vastustettu. Tämä taas on saanut kysymään, miksi vanhojen vuokrasopimusten pitää olla halpoja, mutta uudet voivat olla kalliita. Vastaukset vaihtelevat alkaen saavutetuista eduista (demari-ikäisille kuuluu kaikki hyvä, ja nuorten kuuluu maksaa) siihen, että alennetaan niitä uusienkin maanvuokrasopimusten vuokria.  Käsittelen vain tätä jälkimmäistä.

En ole halukas alentamaan uusien HITAS-tonttien vuokraa kahdesta syystä. Ensinnäkin tapahtumat Jätkäsaaren hitas-asuntojen myynnissä eivät kannusta tekemään vielä edullisemmaksi sitä voittoa, jonka muutama onnellinen näissä arpajaisissa saa. Toiseksi tontinvuokratuloilla on huomattava vaikutus kaupungin talouteen. Omaisuutta tulee käyttää kaikkien kaupunkilaisten hyödyksi eikä vain joidenkin onnekkaiden. Vuokrista saatavia rahoja ei käytetä kaupunginjohtajan suurempaan virka-autoon, vaan päivähoitoon, opetukseen, terveydenhuoltoon ja muuhun tarpeelliseen. Vaihtoehtona on tietysti korottaa veroja. Silloin ollaan varsin lähellä kirjoituksen alun kuvitteellista esimerkkiä.

Kysymys tontinvuokrista jakaa valtuustoa oikeistoon ja vasemmistoon, mutta ei juurikaan vihreätä valtuustoryhmää. Vihreät ymmärtävät, että kyse on nuoria sortavasta ikäsyrjinnästä. Puolueet, joiden kannattajakunta kuuluu noihin onnekkaisiin tai tietysti kannattavat halpoja vuokria.

Sama asetelma toistuu suhtautumisessa kiinteistöveroon sillä erotuksella, että kokoomuslaiset katsovat tässä vaistomaisesti velvollisuudekseen ajaa omistavan luokan etua ja kiinteistöverohan on omaisuusvero.

Urputukseen asukkailla on kyllä aihetta. On kohtuutonta, että vuokra nousee yhdellä hyppäyksellä moninkertaiseksi. Joskus 1930-lvulla tehtiin huonoja vuokrasopimuksia. Erityisen närkästyneitä kannattaa olla niiden uusien asukkaiden, jotka ovat vastikään ostaneet riistohintaisen asunnon vaikkapa Herttoniemestä. Myyjä ei aina muista korostaa, että lähes ilmainen tontti on väliaikainen etu.

Käydään asia nyt vielä kerran läpi.

Käydäänpä asia kertaalleen läpi teoreettisesti. Oletetaan, että omalla tontilla olevan asunnon markkinahinta on 4000 euroa neliöltä, rakentamiskustannukset yrittäjävoittoineen 2000 euroa neliöltä ja reaalikorko kaksi prosenttia. Millä ehdoilla kaupungin pitäisi luovuttaa tontti, jos siihen ei sisälly hintasäännöstelyä.

Myyminen. Jos tontti myydään rakennusliikkeelle ilman hintasäännöstelyehtoa, rakennusliike myy asunnon hintaan 4000 euroa neliöltä. Silloin oikea tontin myyntihinta on 2000 euroa asuinneliöltä. Jos hinta on halvempi, erotus menee rakennusliikkeelle, ei asunnon ostajille.

Vuokraaminen. Jos tontti vuokrataan, vuosivuokran tulee olla kaksi prosenttia tuosta 2000 euron ylijäämästä, eli 40 euroa vuodessa eli 3,33 euroa kuussa asuinneliöltä. Tuo voi tuntua paljolta, mutta jos katsotte keskivuokria, erotus Helsingin kantakaupungin ja jonkin muuttotappiokaupungin neliövuokrissa on jopa isompi.

Poliittinen vasemmisto on kysymyksessä tontinvuokrista vähän hajallaan, mutta jos vasemmistolla tarkoitetaan kommunistien Yrjö Hakasta, kaupungin pitäisi antaa tontit varmaankin ilmaiseksi. Joskus vasemmistolaisuus tarkoitti, että yhteiskunta omistaa kaiken, mutta tässä yhteiskunnan omistama omaisuus pitääkin antaa lihottamaan yksityistä asuntovarallisuutta.

Nyt varmaan moni kysyy, pidänkö Hitas-sääntelyä järkevänä. Tämä on niin pitkä asia, että se vaatii oman artikkelinsa.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Mika. H

AUTS!

Palaan asiaan kunhan toivun.

ps. pääsit taas yllättämään!

Jari Eteläsaari

Pääkaupunkiseudun kehittämisen pääalue tuli siirtää reilusti kehäkolmosen ulkopuolelle, tällöin tonttimaata olisi saatavilla ja siihen liityvät ongelmat sen seurauksena paremmin hallittavissa, lisäetuna pääkaupungin palvelut siirtyisivät lähemmäs muuta suomea, ja liikenteen ongelmat vähenisivät kun palvelut siirtyvät pois kapean niemen kärjestä jonne ei pääse kunnolla.

Toimituksen poiminnat