Asiantuntijavalta ja politiikka
Tuomas Rantanen kirjoittaa Vihreässä langassa seuraavaa
”Soininvaaralainen teknokratia kutsuu aina eturiviin asiantuntevuutta ja torjuu kansalaisten osallisuutta ja arvokeskustelua. Se voi joskus auttaa päätöksenteossa, mutta politiikan perustaksi siitä ei ole. Se on myös sen vanhan vihreyden antiteesi”
No jopas jotakin. Tähän asti minua onkin syytetty huithapeliksi taivaanrannanmaalaajaksi, joka ei osaa ottaa realiteetteja huomioon.
Kysymys asiantuntemuksen ja politiikan suhteesta on mielenkiintoinen. Asiantuntijavallan vaarat ovat ilmeiset, mutta vaarallisia ovat myös asiantuntemattomien poliitikkojen tekemät huonolaatuiset päätökset.
Minun on vaikea ymmärtää ajatusta, että asiantuntemattomuus ja ymmärtämättömyys olisi poliitikolle meriitti ja asioiden ymmärtäminen poliittista ideointia rajoittava taakka. Minusta asia on päinvastoin. Asiantuntemattomuus johtaa vaihtoehdottomuuteen, kun asiantuntemusta ei pystytä haastamaan.
Otan kolme esimerkkiä:
Hyvin vaihtoehdoton talouspoliittinen ajattelu voitti alaa kymmenisen vuotta sitten juuri siksi, ettei poliittisilla muutosvoimilla ollut asiantuntemusta haastaa ”talousasiantuntijoita”. Kun ei osattu väittää VM:n vyörytykselle vastaan, kunnon demaritkin saatiin uskomaan, että oikeistolaisuus on ainoa vastuullinen talouspolitiikan suunta. Vastaan sanottiin oikeastaan vain Helsingin yliopiston kansantaloustieteen laitoksella. Siellä oli kykyä haastaa VM:n vaihtoehdoton talouspolitiikka. Minä käytän kyllä VM:n haastamiseen mieluummin kansantaloustieteen professoreja kuin Suomi 24 keskustelupalstan huutoäänestystä.
Sosiaalipolitiikan sekasotku taas johtuu mielestäni paljolti siitä, että kokonaisuutta hahmottamattomat poliitikot (lähinnä kolmikantapoliitikot) ovat päässeet laittamaan tilkkutäkkiin omat tekeleensä niin, että kokonaisuudesta on tullut toimimaton. Kunnon teknokraattinen ote olisi ollut avuksi pääsemään niihin päämääriin, jolla nämä tilkkutäkin ompelijat pyrkivät, mutta joihin heidän kykynsä ei ulottunut.
Energiapolitiikan suunnan muuttaminen on todella vaikea tehtävä. Siitä ei selvitä huutamalla kuorossa iskulauseita. Tieteelliset innovaatiot ja ”pahat” teknokraattiset laskelmat toimivasta vaihtoehtoisten energiamuotojen paletista ovat elintärkeitä. On hyväksyttävä jopa se, että insinöörit pääsevät vaikuttamaan asiaan. En aio jättää kuuntelemasta Risto Isomäen varoituksia vain siksi, että hän on liian perehtynyt aiheeseensa.
Ovatko siis poliittiset ajatushautomot pahasta? Niiden tarkoitushan on kasvattaa asiantuntemusta ja haastaa vallitsevat totuudet vaihtoehtoisella asiantuntemuksella?
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kirjoitin joskus aiemmin näin:
Ministeriöihin olisi valittava edustajia vaaleilla
Demokratia on siitä ongelmallinen hallintomuoto, että kansalaisen tulisi tietää monesta asiasta kohtalaisen paljon äänestääkseen maansa ja itsensä kannalta järkevästi. Usein on niin, että kansalaista kiinnostaa yksi tai muutama aihealue politiikassa.
Sama pätee myös kansanedustajiin. Heilläkin on vain yksi tai muutamia asiantuntijuusalueita, jotka ovat hallinnassa.
Kansanedustaja on poliittinen paketti, joka sisältää muutakin kuin niitä asioita, joita äänestäjät haluavat hänen edistävän. Poliitikolla pitäisi olla vahva mielipide kaikesta, vaikka tosiasiassa hänen vahvat mielipiteensä ovat aivokapasiteetin rajaamat.
Tästä kaikesta seuraa, että eduskunnassa ja hallituksessa päätöksiä kaikista valtakunnan asioista tekevät ihmiset, jotka eivät välttämättä ymmärrä käsiteltäviä asioita syvällisesti, eikä heitä edes kiinnosta kuin osa asioista.
Tästä taas seuraa, että maata johdetaan huonommin kuin voitaisiin. Siksi ehdotankin, että kullekin valtakunnan hallinnonalalle, jota kussakin tapauksessa johtaa ministeriö, järjestettäisiin omat vaalinsa. Niissä valittaisiin ministeriölle oma eduskuntansa ja hallituksensa.
Näin kansalaiset voisivat äänestää valistuneemmin äänestäessään vain sellaisissa vaaleissa, jotka heitä itseään koskisivat ja joista he ymmärtäisivät.
Samalla ehdokkaat valikoituisivat paremmin kunkin hallinnonalan asiantuntijoista. Näin demokratiastamme tulisi älykkäämpää, kohdennetumpaa ja sopeutumiskykyisempää.
Tähän lisäisin vielä sen, että askel tasapainosempaan suuntaan teknokratian ja demokratian välillä olisi myös se, että äänestäjät voisivat ansaita itselleen lisää äänivaltaa vaalien alla tenttimällä jonkin opuksen, jossa on politiikan kannalta olennaisia asioita.
Lukemalla ja tenttimällä 30-200 sivuisen kirjan, joka käsittelisi mm.
-kansantalouden kehitystä 4-20 vuoden ajalta
-valtion talouden kehitystä 4-20 vuoden ajalta
-työmarkkinoiden kehitystä 4-20 vuoden ajalta
-sosiaalisten asioiden kehitystä
-ympäristöasioiden kehitystä
-jne.
voisi 1,5 - 4-kertaistaan oman äänivaltansa. Mikäli kullakin ministeriöllä olisi omat vaalinsa, olisi tietenkin kunkin ministeriön omissa vaaleissa omat vaalikirjansa tentittävänä.
Kyllä se vaan tekisi tästä maasta paremmin voivan, kun olisi tiedolla edes jonkun verran enemmän merkitystä päätöksenteossa. Minä en esim. tiedä energiapolitiikasta kovinkaan paljoa ja silti saan eduskuntavaaleissa äänestää yhtä suurella äänivallalla kuin insinöörit tai ympäristötieteiden asiantuntijat.
Saisiko vastaavan äänivallan moninkertaistuksen suoritettua katsomalla TV-sarja Babylon 5:n alusta loppuun? Siinä meinaan on harvinaisen kattava paketti politiikkaan ja yhteiskuntaan liittyvää asiaa, mutta esitystapa on huomattavasti havainnollisempi kuin oppikirjoissa :)
Entäs sitten STTNG, jossa jokaviikkoisen partikkelin lisäksi oli aina moraalinen opetus: "ymmärrämme kulttuurianne. olimmehan me vielä 1900-luvulla Maassakin tietämättömiä ja ajattelimme vain omaa etuamme (NOT)."
[lainaus] Kun ei osattu väittää VM:n vyörytykselle vastaan, kunnon demaritkin saatiin uskomaan, että oikeistolaisuus on ainoa vastuullinen talouspolitiikan suunta. Vastaan sanottiin oikeastaan vain Helsingin yliopiston kansantaloustieteen laitoksella. Siellä oli kykyä haastaa VM:n vaihtoehdoton talouspolitiikka.[/lainaus]
Häpeäyliopiston kommarilinjan proffat rutisevat työkseen, ja jos eivät rutise, niin ovat työttömiä. Yhteisrutinassaan saattavat saada aikaan jopa harmonian mikä muuttaa muuten yksittäisen rutinan kansantaloustieteelliseksi teoriaksi. Eläköön!
[lainaus] Minä käytän kyllä VM:n haastamiseen mieluummin kansantaloustieteen professoreja kuin Suomi 24 keskustelupalstan huutoäänestystä.[/lainaus]
Katsellessani Valtiovarainministeriön seikkailevan virkamiehen Martti Salmen edesottamuksia maalla, merellä ja ilmassa, en vakuuttunut että ainakaan moiseen taustavaikuttajaan vaikuttamisessa kansantaloustieteen professori (tai professorikuoro) saisi yhtään enempää aikaiseksi kuin Suomi 24 keskustelupalsta. Itseasiassa päinvastoin.
Niin sanotut asiantuntijat ovat niin usein väärässä että syy epäillä on mitä suurin. Norsunluutornista huutelijoita, perspektiivittömiä toistensa selkäänhakkaajia. EU talous on karilla, ympäristöpolitiikka täyttä huuhaata ja turvallisuupolitiikkakin on tehnyt mahalaskun. Ja on meinaan ollut niitä a_siantuntijoita käytössä, parempi tulos olisi tullut kenen tahansa selväjärkisen maallikon toimesta.
Olisi varmaan fiksua miettiä kuinka monelle noista kannattaa maksaa kk palkkaa verovaroista?
Pistäpäs nyt vaikka noilta kolmelta mainitsemaltasi alueelta kehiin selväjärkinen maallikko. Jokaisen osalta annat referenssit pariin mielipiteeseen, jonka he ovat alueelta esittäneet. Mielipiteiden minimipituus on suunnilleen 5000 sanaa, jolloin aihe tulee käsitellyksi edes jossain laajuudessa.
Jo siltä pohjalta, että itse kukin on oman etunsa asiantuntija, asiantuntijavalta on paras mahdollinen poliittinen periaate. Toinen kysymys on epistemologinen: onko usko tai luulo jollakin tapaa parempi kuin tieto?
Mitä taas noihin (Tampereen kommunistisen yliopiston) kansantaloustieteen "asiantuntijoihin" tulee, useammin suoli24:n huutosakista löytyy järkevämpiä kannanottoja: kansantaloustiede muutenkaan ei ole positiivinen tiede, tai tiede ollenkaan, vaan täysin poliittinen pseudotiede.
Absoluuttisesti oikean päätöksen tekemiseen tarvitaan absoluuttinen määrä tietoa. Ne joilla ei ole absoluuttista määrää tietoa, joutuvat turvautumaan päätöksenteossaan uskoon.
Näin on.
Jotkut ihmiset toisaalta vaativat uskoakseen enemmän väitettyä tukevaa aineistoa kuin toiset. Kaikki tietomme voi kuitenkin olla ei-todellisuutta vastaavaa.
Mitä ovat tuollaiset epämääräiset käsitteet, kuin "absoluuttinen määrä tietoa"?
Päätöksenteko joka ei perustu uskoon on tietenkin mahdollista. Se tapahtuu ottamalla huomioon päätöksenteossa ne asiat, jotka itse kukin *tietää*. Se, että ihminen joskus tietää *väärin*, on parempi asia pitkällä tähtäimellä, kuin uskoa oikein. Todellisuus antaa palautetta väärästä tiedosta ja tuottaa uutta ja parempaa tietoa sille, joka on vakaumuksellisesti tiedon perässä. Usko metodologiana torjuu korjaavan palautteen mahdollisuuden -- ja ajatus, että joku henkilö voisi uskonvaraisesti olla aina oikeassa, on vähintäänkin fantastinen.
Tietoon perustuva päätöksenteko voi pohjautua lähes satunnaisiin tietoihin, ts. lähestulkoon epädeterministiseen joukkoon tietoja, jotka ihmisen alitajunta hänelle syöttää. Kyseinen mekanismi on assosiatiivinen ja kontekstisidonnainen. Se, että ihminen ei tietoisesti tiedä joka hetki hänen jokaisen perimmäisen ajatuksensa lähdettä, ei invalidoi tiedon käsitettä. Hänen alitajuntansa on kuitenkin tietoisen ajattelun tulos: garbage in, garbage out. Ihminen voi saada satunnaisesti jonkun alitajunnan tuottaman langan päästä kiinni ja havaita, että kyseessä ei ole millään mittarilla *tieto* vaan kenties joku kulttuurisidonnainen meemi tai joku muu latteus. Ja tämän havainnon jälkeen se voidaan asettaa omaan kategoriaansa haittaamasta päätöksentekoa.
Virheen mahdollisuus päätöksenteossa on yksi keskeinen syy sille, miksi ja kenen tulisi olla päätöksien edunsaajia. Jos päätöksenteon tarkoitus on edistää itse kunkin elämää, on luontevaa että jokainen yksilö on oman päätöksentekonsa edunsaaja tai seurauksien kärsijä. Tämä periaate rajoittaa nk. "yhteisten päätösten" määrän varsin vähäiseksi. Demokratiasta tulee keino valita *kuka* pääsee toteuttamaan perustuslaillista hyvää sen sijaan, että voidaan demokraattisesti päättää, mikä on hyvää.
Mitä on tieto ja miten todistetaan jonkin väitteen olevan tietoa?
Mistä voi tietää, ettei merkittävä osa päässämme operoimasta tiedosta ole virheellistä?
Eikö kaikki tieto kuitenkin ole aina uskoa? Eikö voisi ajatella niin, että kun ihminen lakkaa kyseenalaistamasta jonkin väitteen totuusarvoa, hän uskoo siihen ja toimii sen pohjalta, kunnes seuraavan kerran kyseenalaistaa sen? Minä esim. luotan jatkuvasti kyseenalaistamatta, että tämän kerrostalon lattia kantaa, vaikka en ole kovin syvällisesti analysoinut, miksi se niin tekisi jatkossakin. Ei vaan jaksa kyseenalaistaa.
Väite: Emme tiedä mitään. Uskomme vain asioihin, kunnes saamme uskomme takia turpaamme ja ajatteluprosessin kautta alamme johtopäätöstemme pohjalta uskoa uudella tavalla.
"Mitä on tieto ja miten todistetaan jonkin väitteen olevan tietoa?"
Tieto on mentaalinen malli todellisuuden faktoista. Tieto hankitaan aistinvaraisesti ja yhdistämällä sitä *ristiriidattomasti* jo olemassaolevaan tietoon logiikan avulla.
Ymmärrän hyvin, että "tieto" jää täysin abstraktiksi käsitteeksi, jos et yhdistä sitä mihinkään, kuten vaikkapa todellisuuteen. Mistä *tiedät* onko sinulla tulikuuma hiilihanko takapuolessasi?
"Mitä on tieto ja miten todistetaan jonkin väitteen olevan tietoa?"
Tieto on mentaalinen malli todellisuuden faktoista.
Jos todellisuus on jatkuvassa muutoksessa, niin myös todellisuuden faktat muuttuvat jatkuvasti.
Tieto hankitaan aistinvaraisesti ja yhdistämällä sitä *ristiriidattomasti* jo olemassaolevaan tietoon logiikan avulla.
Kuinka voidaan tietää, onko yhdistäminen oikeasti ristiriidatonta? Kuinka voidaan tietää, että ihmisaivot tuottavat aisti-informaationsa ja logiikkansa yhdistämisen kautta tositietoa?
Ymmärrän hyvin, että "tieto" jää täysin abstraktiksi käsitteeksi, jos et yhdistä sitä mihinkään, kuten vaikkapa todellisuuteen.
Mistä voi tietää, että aivoillamme on tarkka yhteys todellisuuteen? Entä, jos todellisuus esiintyykin meille vääristyneenä? Pysähtynyt kellokin on kaksi kertaa vuorokaudessa oikeassa.
Mistä *tiedät* onko sinulla tulikuuma hiilihanko takapuolessasi?
En tiedäkään. Uskon ettei ole ja tyydyn uskooni, vaikka voin olla väärässäkin. Sama koskee myös sinua. Et sinäkään tiedä mitään, vaan uskot asioita eli tyydyt tiettyyn varmuusasteeseen voidaksesi operoida maailmassa, vaikka jokainen uskomuksesi voi olla väärä tai epätarkka.
Jyrki Katainen, Stefan Wallin, Alex Stubb yms. eivät tiedä kuinka raha syntyy talouteen. Mitä ihmettä he tekevät päättämässä mistään? Mielestäni jokaiselle poliitikolle ja päätävälle virkamiehelle pitäisi tarjota kansantaloustieteen peruskurssi pakollisena jotta ymmärtäisivät edes missä maailmassa toimivat, järkeviä päätöksiä ei tämäkään takaisi mutta sentään edellytykset niihin.
No ainakin keynesiläisen kuplataloustieteen ovat kyseiset herrat omaksuneet paremmin kuin hyvin...
http://joyx.joensuu.fi/~estola/makro1/Valmis%20luento%2013%201%202010%20...
Minusta Osmo ei oikein tavoittanut Tuomaksen kritiikkiä.
Asiantuntijavallan vaihtoehto ei ole asiantuntemattomien valta, vaan arvoihin perustuva valta.
Poliittinen päätöksenteko ei voi perustua asiantuntemukselle, koska mikään asiantuntemus ei voi osoittaa jotakin poliittista tavoitetta moraalisesti oikeaksi.
Asiantuntijoilla on oma osansa politiikan teossa, mutta asiantuntijat eivät ole poliittisen vallan käyttäjiä, vaan ainoastaan "työkaluja", joiden avulla kansalaisten ja heidän edustajiensa osoittamat poliittiset päämäärät saavutetaan.
Teknokraatille on tyypillistä ajatella, että päätöksentekoon riittää, kun on tarvittava määrä faktoja.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 21 kommenttia