*

Osmo Soininvaara Vihreiden kansanedustaja Helsingistä

Onko työpaikkojen määrä vakio?

Edellisessä ketjussa tuli useaan otteeseen esille väite, että jos joku on työtön vaikka vapaaehtoisesti, hänen ansiostaan joku toinen pääsee töihin. Väite esiintyy julkisessa keskustelussa taajaan. Mielestäni se on pääasiassa virheellinen. Paljon totuudenmukaisempi on väite, että työpaikkojen määrä sopeutuu (viipeellä) työvoiman tarjontaan. Niinpä, jos sata työkykyistä ja ammattitaitoista henkilöä jättäytyy työvoiman ulkopuolelle,  työllisyys alenee pienen sopeutumisvaiheen jälkeen liki sadalla. 

Jos henkilö on työkykyinen ja –haluinen, asuu mielellään kaupungissa ja ammattitaito on kunnossa niin, että hänen palkkaamisensa tuottaa voittoa, ennen pitkään ilmaantuu yrittäjä, joka luo hänelle työpaikan.

Kansantaloudessa vallitsee tasapainotyöllisyys. Siihen vaikuttavat seuraavat seikat:

1)      Suhdannevaihtelut.

2)      Koulutustaso.

3)      Väestön terveys ja työkykyisyys (jakauma).

4)      Sosiaaliturva

5)      Palkkarakenne

6)      Aluerakenne

7)      Rakennemuutoksen vauhti

8)       Työmarkkinoiden kitka

9)      Ja paljon muuta.

Suhdannevaihtelujen vuoksi työllisyyden taso tietysti vaihtelee, mutta silloinkaan työpaikkojen määrä ei ole ulkoa annettu, vaan listan muut tekijät vaikuttavat siihen.

Modernin yhteiskunnan on vaikea työllistää ammattitaidottomia tai tyystin väärin koulutettuja sellaisilla ehdoilla, että palkalla tulee yksin toimeen. Koulutusjakauma vaikuttaa olennaisesti tasapainotyöllisyyteen.

Nykyaikainen tuotantoelämä asettaa paljon kovempia laadullisia vaatimuksia työntekijöiden terveydelle ja työkykyisyydelle. Työnantajan sosiaalinen vastuu työtekijöistään lisää valikointia työhönottotilanteessa ja siten alentaa työllisyyttä – niiden monien myönteisten vaikutusten ohella, joita tällä on. Työnantajan vastuutta on toki myös toisensuuntainen vaikutus: se pakottaa työnantajat huolehtimaan työntekijöidensä terveydestä.  

Antelias sosiaaliturva saa aikaan sen, ettei työntekijöiden tarvitse suostua millaisiin ehtoihin hyvänsä. Maissa joissa sosiaaliturvaa ei ole, kukaan ei ole täysin työtön vaan yrittää repiä elantonsa kaupustelulla hanttihommilla tai rikollisuudella.  Työllisyyden ja tasaisen tulonjaon välillä näyttää siis olevan ristiriita. Tämä ristiriita on kuitenkin suurelta osin torjuttavissa sallimalla ansiotulojen ja tulonsiirtojen yhdistäminen. Tässä asiassa Suomi (= työmarkkinajärjestöt) jääräpäisyydellään tuottaa rakenteellista työttömyyttä aivan turhaan.

Palkat eivät määräydy markkinoilla vaan niistä sovitaan työehtosopimuksissa. Kovin kaukana markkinaratkaisusta olevat sopimukset tuottavat työttömyyttä hinnoittelemalla osan työvoimasta ulos.

Harvaan asutuilla seuduilla työttömyys on paljon yleisempää kuin suurilla työssäkäyntialueilla, koska jos väkeä on vähän, työvoimaa ja työpaikkoja on vaikea saada kohtaamaan.   Halukkuus muuttaa työn perässä parantaa työllisyyttä.

Nopea rakennemuutos tuottaa työttömyyttä. Kun paperitehdas suljetaan, osa työvoimasta jää pitkäksikin aikaa työttömäksi, mutta vaikutus tuskin ulottuu seuraavaan sukupolveen. Samoin käy, jos ammatteja katoaa. Aiemmasta ammattilaisesta tulee käytännössä kouluttamaton, jonka mahdollisuudet saada työtä ovat heikot.

Mitä suurempi on kitka työmarkkinoilla, sitä korkeammaksi rakenteellinen työttömyys kasvaa. Tässä yhteydessä aina puhutaan Tanskan mallista, jossa irtisanominen on helppoa, minkä takia kynnys palkata väkeä on matala.

Taloustieteissä puhutaan NAIRUsta, (Non-accererating Inflation Rate Unemploymen) eli työttömyyden tasosta, jonka alittaminen alkaa kiihdyttää inflaatiota. Tämä taso ei ole vakio, vaan riippuu kaikista noista yllämainituista tekijöistä.

Hyvä työllisyysaste on kannatettava tavoite, mutta ei tavoitteensa absoluuttinen. Kuten yllä olevasta luettelosta näkee, monet työllisyyttä edistävät toimet tuottavat sivuvaikutuksena muuta harmia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Tuula Hölttä

Osmo S :"Paljon totuudenmukaisempi on väite, että työpaikkojen määrä sopeutuu (viipeellä) työvoiman tarjontaan."

Ja sitäkin totuudenmukaisempi on väite, että työpaikkojen määrä sopeutuu lopulta työpaikan tuottamia hyödykkeitä tai palveluja käyttävän asiakaskunnan kysyntään.

Käyttäjän akisuihkonen kuva
Aki Suihkonen

Tuotanto ei ole kysyntävetoista, vaan kysyntä on tuotantovetoista.

Milloinkaan maailmanhistoriassa ei lääkkeiden tai ruoan tarve ole realisoitunut hyödykkeiksi, puhumattakaan sitten sellaisista keksinnöistä ja innovaatioista, jotka ovat miljardien ulottuvilla, mutta joista he eivät kykenisi unelmoimaankaan. *Tiedemies* keksi peltier-elementin tai kompressorin, *liikemies* tuotti miljardi jääkaappia ja nyt viisi miljardia "kuluttajaa" väittää, että heidän tarpeensa loi ne. Kuka on oikeassa?

Tietysti voidaan miettiä, että maailmassa on 7 miljardia ihmistä, jotka vanhenevat. Heidän terveydenhuollolliset tarpeensa lisääntyvät jatkuvasti, joten eikö se ole tuotannon moottori? Sosialisti toteaa suoraan, että on. Kapitalisti kysyy pystyykö tuottamaan heidän tarpeittensa tyydyttämiseen jotain, johon heillä on varaa ja josta saa voittoa.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Luovatko kasvuyritykset nettotyöpaikkoja ?

Mikko Ketokivi kirjoittaa blogissaan:

"Lukisin erittäin mielelläni empiirisen tutkimuksen, jossa tarkastellaan sitä, mistä suomalaiset tietointensiiviset kasvuyritykset rekrytoivat työntekijänsä. Tässä olisi ensimmäinen ja erittäin tärkeä askel nettotyöllisyysvaikutusten arviointiin."

Ja sitten Tekes/Vigo ja kasvuyritykset:

"Vigo-yrityskiihdyttämöohjelma on puolessatoista vuodessa nostanut esiin ja luotsannut kasvuun 33 yritystä, jotka työllistävät suoraan tällä hetkellä 350 henkilöä. ... Vigon tähän mennessä keräämästä rahoituksesta Tekesin osuus on noin 16 milj. euroa lainoina ja avustuksina ja Finnveran osuus noin 4 milj. euroa rahastosijoituksina."

Ja Tekesin pääjohtaja blogissaan:

"Talouskasvumme on lamaa edeltävän kymmenen vuoden aikana ollut keskimäärin vajaa 4 prosenttia vuodessa. Tästä vajaa puolet on tullut työvoiman ja pääoman lisäyksestä ja runsas puolet kokonaistuottavuuden kasvusta."

Eli paljonko se työvoima onkaan lisääntynyt?

J. Gagarin

Osmolla on oikeata näkemystä.

Muuttovoittoalueilla vallitsee säännön mukaan parempi työllisyys kuin muuttotappioalueilla. On osoitettavissa, että muuttotappion kasvaessa työttömyys vain lisääntyyy entisestään.

Niinpä esimerkiksi maahanmuuttajat ylläpitävät ja lisäävät työllisyyttä Suomessa.

Harri Räsänen

Soininvaara jatkaa ammattiyhdistysliikkeen vastaista ristiretkeään.
Ammattiyhdistysliikkeen maailmanlaajuisen taistelun ansiosta duunareille maksetaan säädyllisiä palkkoja joissakin maissa.

Harri Räsänen

Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus raportoi ansiokkaasti globalisaation vaikutuksista.

http://www.sask.fi/

Kiinassa ei ole oikeutta muodostaa vapaita ammattiliittoja ja valtamonopoli kuuluu edelleen kommunistipuolueelle. Olosuhteet ovat ihanteelliset työvoiman riistolle.

Toimituksen poiminnat