*

Osmo Soininvaara Vihreiden kansanedustaja Helsingistä

Vapaaehtoinen pyörätie – vielä kerran

Olen useamman kerran vedonnut tällä blogilla siihen, että Suomeenkin saataisiin liikennemerkki, joka tarkoittaisi vapaaehtoista pyörätietä. Sitä pitkin saa ajaa, jos ei uskalla ajaa autojen joukossa, mutta ei tarvitse, jos ei halua tai uskalla ajaa koirantaluttajien ja satunnaisesti käyttäytyvien pikkulasten keskellä. Samaa on esittänyt moni muukin, esimerkiksi Helsingin kaupunki lausunnossaan. Kaikki pyörätiet eivät tietenkään olisi vapaaehtoisia, vaan pakollisen pyörätien merkki säilyisi entisin määräyksin.

Virkamiesten vastaus on, että eurooppalaisen sopimuksen mukaan pyörätiemerkillä tarkoitetaan pakollista pyörätietä, eikä Suomi voi omalla päätöksellään poiketa sopimuksesta. Tällöin tarkoitetaan sinisellä pohjalla olevaa pyöreää merkkiä, joka on sellainen kuin Suomessa tai vaikka tällainen kuin Ranskassa. Pyöreä merkki on aina käsky tai kielto.

 

Voisiko ajatella tällaista merkkiä? Kuva on Nizzasta. Kun pyörätie on vapaaehtoinen, voi jopa tuon nopeusrajoituksen suvaita – tässä tapauksessa se on sitä paitsi ihan asiallinen.

====

Kuten tästä voi päätellä, olen ollut ulkomailla pyöräilemässä. Ensin Toscanassa ja sitten Nizzassa. Alun perin oli tarkoitukseni ottaa oma pyörä mukaan ja polkea osa matkasta, mutta eduskunnan istuntokauden venyttyä jouduin luopumaan ajatuksesta. Päätin vuokrata pyörän paikanpäältä.

Toscanassa jokseenkin kaikki näkemäni pyöräilijät ajoivat maantiepyörillä ja käyttivät lukkopolkimia. Kuitenkin vuokrata saattoi vain heikkolaatuisen maastopyörän. Sellaisella traktorilla ajo tuntui turhauttavalta maastossa, joka oli kuin luotu maantiepyörille.

Pyöräily oli Toscanassa erittäin suosittu urheilumuoto – mutta vain urheilumuoto. Liikennevälineenä sitä ei juuri käytetty.

Kunnollisia kilpafillareita vuokraavia paikkojakin olisi ollut, mutta ei aivan lähellä. Sellaiseen olisi pitänyt ottaa yhteyttä etukäteen, ja he olisivat tuoneet pyörän huvilan ovelle – ilmeisen kovaa korvausta vastaan ja vain, jos ylimääräisiä pyöriä oli. Etusija oli järjestetyille pyöräretkille osallistujille, sellaisille jollainen näkyy oheisessa kuvassa. Matkatavarat ja eväät kulkevat huoltoauton mukana hotellilta hotellille. Tämän seurueen päivämatka oli 60 km.

Nizzasta onnistuin löytämään autovuokraamon, joka vuokrasi myös maantiepyöriä. Sain lähes asiallisen, mutta ilman lukkopolkimia. Ero on kyllä huomattava. Ranskassa on toisenlainen standardi, eivätkä kenkäni sopineet näihin klosseihin. Olisi pitänyt kuunnella saamaani neuvoa: ota oman polkimet mukaan. Matkan lopulla joku suomalainen yhytti minut keskustellakseen pyöräilystä. Häneltä olisin saanut kunnollisen pyörävuokraamon osoitteen, mutta liian myöhään. Mikä sellainen liike on, joka ei kerro itsestään netissä?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän akisuihkonen kuva
Aki Suihkonen

Vapaaehtoisuus ja suomalainen liikenne-, tai ylipäätänsä mikään kulttuuri? Anteeksi jos naurahdan.

Ainoa mahdollisuus suomalaiselle byrokraatille toteuttaa tuo olisi lisätä pakollisuutta osoittava pyörätiemerkki autotien yhteyteen ja sen lisäksi pakollisuutta osoittava kevyen liikenteen merkki kevyen liikenteen tielle.

Näin pyöräily autotiellä *tai* kevyenliikenteentiellä olisi pakollista, mutta valinnaista.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Minä en ole asiaa aivan tuolta kantilta pohtinut, koska vältän pyöräilemistä ajoradalla, jos suinkin mahdollista, etenkin Helsingin keskustassa joutuu tilanteisiin, jossa on pakko välillä "soveltaa" joitakin jalkakäytävänpätkiäkin, jos ei halua joutua autoruuhkan jyräämäksi.

Sellaista tarkennusta toivoisin, että jos on kaksikaistainen jalankulku- ja pyörätie, se pyrittäisiin aina järjestämään niin, että sekä jalankulkijat että pyöräilijät noudattaisivat menosuuntaansa nähden oikeanpuolista kaistaa, jalankulkijoiden pysyessä mahdollisimman lähellä kaistan oikeaa laitaa. Viritys, jossa toinen kaista on jalankulkijoille ja toinen pyöräilijöille, on vaarallinen, koska pyöräilijät joutuvat sivuuttamaan kovavauhtista vastaantulevaa pyöräliikennettä aivan liian läheltä.

Erityisen hirveä on Kulosaaren silta, jossa pyöräkaistaksi varattu sijaitsee kevyen liikenteen väylän ajotien puolella ilman kaidetta. Kulosaaresta Kalasatamaan polkiessa joutuu ajamaan niin, että puolen metrin päässä vasemmalla sujahtavat ohi ne vastaantulevat pyöräilijät, jotka eivät huomaavaisesti väistä jalkakäytävän puolelle ja muutaman metrin päässä oikealla on raskasta erittäin kovavauhtista vastaantulevaa ajoneuvoliikennettä. Yksikin huolimattomuusvirhe siinä maksaa hengen.

Ropi Jarrela

Eiköhän nykyisin käytössä oleva merkki tarkoita juuri vapaaehtoista pyörätietä. Tässä eräänä aamuna töihin mennessä ajoin autotietä ajavan pyöräilijän ohi. Pyöräilijällä oli ns. kilpapyörä. Hän ei siis pyöräillyt kevyenliikenteenväylällä joka sekin tien sivussa oli.

Pyörätien käyttäminen on Suomessakin vapaaehtoista. Jos et käytä vaan ajat ajoradalla niin ei siitä sakoteta. Ei sakoteta siitäkään vaikka ajaisit ajoradalla ilman kypärää. Mutta sitten kun se onnettomuus sattuu niin vikaa voi etsiä ainakin osin siitä, että toinen ei noudattanut sääntöjä. Miksi tätä muuttamaan? Pyöräilkööt rohkeat ja kiireiset autojen seassa omalla vastuulla kuten nykyisinkin.

Toimituksen poiminnat