*

Osmo Soininvaara Vihreiden kansanedustaja Helsingistä

Kannattaako euro pelastaa?

Maailman valuuttajärjestelmät ovat ylipäänsä epäonnistuneet. Alun perin koko touhun runkona oli kultakantaan sidottu Yhdysvaltain dollari, jossa jokaisessa setelissä luki, että ne saa vaihtaa kultaan hintaan 35 $ unssilta. Tosin tätä oikeutta ei ollut yksityishenkilöillä vaan pelkästään muilla valtioilla. Yhdysvallat ilmoitti vuonna 1971 yksipuolisesti, ettei lupaus enää päde. Asiaa edesauttoi Ranska, joka vaihtoi kultaan jokaisen dollarin, jonka se käsiinsä sai. Eilinen kullan unssihinta oli 1600 $.

Kiinteitten valuuttakurssien järjestelmä sortui spekulaatioon 1990-luvun alussa. Tämä seikkailu tuli myös Suomelle erittäin kalliiksi. Järjestelmä ei vain voinut toimia, joten piti siirtyä uuteen, kelluvien valuuttakurssien järjestelmään.

Yhteisvaluutta Euro näyttää myös epäonnistuneen, perustuneen kerrassaan väärään teoriaan.

Jos maalla on oma keskuspankki ja oma valuutta, se voi periaatteessa velkaantua kuinka paljon vain, koska velan voi kuitata rahaa painamalla. Valtio voi velkaantua, mutta sen ei kannata. Suistuminen hyperinflaatioon on aina vaarana ja kohtuullisempikin inflaatio tuo talouteen väärää allokaatiota ja siten tehottomuutta. Korot voivat omassa valuutassa nousta varsin korkeiksi, kun markkinat lisäävät niihin inflaatio-odotuksen tai toisin päin tarkasteltuna, valuuttakurssin heikkenemisoletuksen.  Tämä toimii kuitenkin oikein päin. Jos maata kohtaa taloudellinen epäonni, sen valtio joutuu velkaantumaan ja tämä painaa ennen pitkää valuutan arvoa alas. Devalvoituminen jakaa säästämispaineen tasaisesti kaikille, ei pakota säästämään kotimaisten hyödykkeiden kulutusta ja parantaa maan kilpailukykyä. Kiinteillä valuuttakursseilla ja yhteisvaluutassa taloudellinen epäonni johtaa velkaantumisen kautta korkojen nousuun ja siten yhä pahempaan taloudelliseen kurimukseen.

Yhteisvaluutan osalta kansallisilla hallituksilla ei ole mahdollisuutta maksattaa velkojaan keskuspankillaan. Siksi sovittiin, etteivät euromaat yksinkertaisesti vain saa velkaantua liiaksi; julkisen talouden alijäämä ei saisi ylittää kolmea prosenttia vuodessa eikä julkinen velka 60 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Voidaan kysyä – ja kysyttiin jo silloin – ovatko tällaiset säännöt lainkaan järkeviä. Joskus on järkevää harjoittaa elvyttävää talouspolitiikkaa, vaikka nuo rajat rikotaankin. Saksojen yhdistyessä euron mahtimaa Saksa rikkoi alijäämärajan vedoten poikkeukselliseen tilanteeseen. Se oli järkevää, koska muuten Saksa ja Saksan mukana koko Eurooppa olisi ajautunut lamaan. Muilla ei ollut tähän nokan koputtamista, mutta eipä ollut sen jälkeen Saksallakaan muiden alijäämiin huomauttamista. Monissa maissa hallituksen heikkous oli merkittävä kansallinen syy rikkoa alijäämäkriteerit.

Taloustieteilijät huomauttivat, että vaikka Yhdysvalloissa on kaikilla osavaltioilla sama dollari, niillä ei ole vastaavia julkisen talouden tasapainovaatimuksia. Toisaalta viimeistä sanaa Kalifornian velkaongelmasta ei ole vielä sanottu.

Kriteeriin optimaalisesta valuutta-alueesta huomautin itse, että Euroopan maiden välillä on eroja, mutta nämä erot ovat paljon pienempiä kuin erot maiden sisällä. Artikkelissa ”Kelluva korpitaaleri” leikin ajatuksella, olisi Suomen alueellinen kehitys tasapainoisempaa, jos vaikkapa Kainuulla olisi oma valuutta tai muuten sallittaisiin alueelliset hinta- ja palkkaerot. Tosikoille huomautuksena: tämä korpitaaleri olisi siis teoreettinen ajatuskoe, jolla ei edes tavoiteltu realistista ehdotusta.

Maiden sisällä Yhdysvaltain tai osavaltioiden välillä on huomattavasti suurempaa muuttoliikettä kuin EU-maiden välillä. Mikään EU-maa ei ole menettämässä yhdessä sukupolvella puolta väkiluvustaan, kuten monet alueet Suomen sisällä. Oma valuutta ja sen arvonmuutokset takaavat takaa sen, että jokaisella maalla on suhteellinen etu johonkin. Maan sisällä yhteinen valuutta ja valtakunnalliset palkkaratkaisut saavat aikaan sen, että alueet kilpailevat keskenään absoluuttisilla eduilla eivätkä suhteellisilla. Mikään ei takaa, että kaikilla alueilla olisi etua yhtään missään. Siksi kokonaiset alueet voivat tyhjentyä niin Suomen kuin USA:n sisällä.

Onneksi EU:ssa ei ole yhtenäisiä palkkasopimuksia vaan maiden palkkatasot saavat heijastaa tuottavuuseroja. Jos näin ei olisi, yhteinen valuutta merkitsisi vääjäämättä sitä, että jotkut maat tuomittaisiin pysyvästi taantuviksi kuten monet alueet Suomen sisällä. Yhteinen valuutta merkitsee kuitenkin askelta tähän suuntaan. Yhdysvalloissa on vakavasti taantuvia osavaltioita.

Se tuki, jota rikkaat maat EU:n sisällä antavat köyhille maille, on mitätöntä siihen verrattuna, mitä maiden sisällä rikkaat alueet antavat köyhille alueille. Silti alueellinen kehitys on maiden sisällä epätasapåainoisempaa kuin maiden välillä.

Kansalliset valtiot ovat suuria sosiaaliturvayksiköitä. Julkinen sektori ja tulonsiirrot ovat liki puolet BKT:sta. Ehkäpä yhteinen sosiaaliturva-alue on parempi valuutta-alue kuin mikään muu. Niinpä taloudessa valtioiden rajoilla on väliä. Kun MTK vaatii suosimaan lähiruokaa, se ei tarkoita sillä sitä, että Helsinkiin pitäisi tuoda maito Kainuun sijaan Virosta. Kainuusta tuodulla maidolla rahoitetaan paitsi kainuulaisia tuottajia, koko Suomen hyvinvointiyhteiskuntaa peruskouluineen ja sairaaloineen.

Suomi maksoi kalliisti omasta valuutastaan 1990-luvulla. Siksi oli syytä päästä siitä eroon. Me kärsimme ennen kaikkea yrityksistä ylläpitää kiinteää valuuttakurssia. Kelluvalla kurssilla hinta omasta valuutasta olisi  ollut pienempi.

Yhteisvaluutan suuria etuja on, ettei matkailijan tarvitse vaihtaa sahaa raja-asemilla. Tai tämä oli merkittävä näkökohta silloin, kun vielä käytettiin käteistä rahaa. Muovikorttien aikakaudella asialla ei ole samaa merkitystä.

Mielenkiintoisempi kysymys kuin onko Euro pelastettavissa on se, kannattaako Euroa pelastaa. Talouden tervehdyttämistoimet saattavat ehkä parantaa julkisen talouden epätasapainoa, mutta eivät tervehdytä kansantalouksia. Kreikka nyt esimerkiksi ajetaan pitkäaikaiseen köyhyyteen ja jättimäiseen työttömyyteen. Haaskausta se on sekin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

Pertti Väänänen

Hyvä kirjoitus joka ennakoi jo tulevaisuutta Euron mahdollisen hajoamisen jälkeen. Soininvaara vanhana politiikan kehäkettuna haistaa jo, mistä nyt tuulee.

siviili tarkkailija

Markka ei ollut syyllinen siihen että talous ja velkarahaa ryhdyttiin käyttämään holtittomasti. Markkinoiden avautumisen kunniaksi. Markka on valuuttayksikkö joka ei ole hyvä eikä paha sen enempää kuin eurokaan. Markkaa voitiin käyttää monipuolisemmin yritysten ja kansalaisten hyväksi.

Euro hyödyttää pientä mutta varakkainta osaa kansalaisista. Kun arvioimme euron hyötyjä ja haittoja, pitää ymmärtää että köyhdyyden kohdalla eurosta on köyhimmille kansalaisille suomessakin kohtuutonta haittaa. Mutta sana kohtuuton on suhteellista. Varakkaille kauppakeskusten ja mediamogulin hallitsemille poliitikoille köyhän kohtuuton on täysin kohtuullista.

Euron toteutus on ollut epäonninen. Alun huumassa maat joilla ei ollut mitään todellista ja varsinaista talouspoliittista yhteisymmärrystä, yhdistettiin valuuttaan jonka voiman ja suunnan määrää Saksa. Politiikat ja tavat muuttuvat hitaammin kuin valuutat. Tästä on seurauksia.

Koska jälkiviisaus on suurinta viisautta, on helppo sanoa Suomalaisten poliitikkojen valinneen huonon tien mitä tulee valtakunnan ohjaamiseen ulos 1990-luvun valuuttakriisistä. Mikä maksoi ja paljon. Mutta koska emme saa tietää muiden huonojen teiden kustannuksia, on helppo väittää tulleen suojatuksi joltain vielä huonnomalta. Tätähän emme voi tietää. Ainoa mikä voidaan osoittaa moneen kertaan todistetuksi on pankkien ja poliitikkojen erittäin likeiset ja objektiiviseen arviointiin kyvyttömät välit.

Kun rahoituslaitossektoria ei arvioida objektiivisesti vaan poliittisesti, ovat päätöksetkin poliittisia.

Soininvaaran esitys matkailun helppoudesta rahataloudellisen mullistuksen toteutukseen osoittaa sen miten mitättömillä ja täysin olemattomilla perusteilla poliittinen rahatalous toimii. Ja kuinka miljardöörin skandaalilehdistö laitetaan toitottamaan täysin triviaalia asiaa yhteikunnallisen mullistuksen sijaan. Itse EU:hunkin liittymistä perusteltiin lehdistössä käytettyjen autojen helpommalla saatavuudella, mikä oli sekin petosta. Sekä lehdistöltä että tullihallitukselta.

Mummot ja papat saivat tulla toimeen miten taisivat ja kahvikupin hinta nousi kahdesta markasta kahteen euroon. Jos on rahatalouden eliittiä palveleva vihreä, ei tällä seikalla ole mitään väliä kun vastapuolella on mediassa uutisoitu liito-orava tai sen papana.

Meidän on pelastettava itsemme. Euro on vain väline. Sen hyöty on kyseenalainen mutta asema on jo institutionaalinen. Euro johon liityimme on ihan eri asia kuin euro tänäpäivänä. Olen leikitellyt ajatuksella että sirurahauudistuksen aikana otetaan käyttöön rinnakkainen ja käteisestä rahasta vapaa markka. Sikäli mikäli käteisen rahan määrä laskee ja joskus ehkä loppuu (hurja väite) voi sirulla oleva valuutta olla mitä halutaan. Mikäli euro sattuisi kaatumaan, voivat kansalaiset varata pahan päivän varalle elektronisia markkoja.

Käyttäjän akisuihkonen kuva
Aki Suihkonen

"Euro hyödyttää pientä mutta varakkainta osaa kansalaisista."

Voitko tosissasi väittää, että lause ei ole tosi *millä tahansa* nimetyllä valuutalla, joita yritetään keskusjohtaa?

Ongelma ei ole raha, vaan hallitusten yritys pyrkiä metafyysisesti mahdottomaan: a) "tuottamaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta"
b) eli toteuttamaan sosialipolitiikkaa rahapolitiikalla

Näistä b-kohta on yhtä ristiriitainen, kuin sosialipolitiikan toteuttaminen ympäristöpolitiikalla ja a-kohta on itsessään objektiivisesti määrittelemätön sanarykelmä ts. epäkäsite, joka on poikkeuksetta ristiriidassa oikeudenmukaisuuden kanssa.

Sen sijaan, että ekonomistit ymmärtäisivät nämä ristiriidat ja ylipäätänsä keskusjohtamisen mahdottomuuden, he ovat päätyneet nimeämään havaitut ongelmat sanarykelmän "optimaalinen valuutta-alue" alle.

siviili tarkkailija

Käsitykseni mukaan eurosta hyötyneet ovat niin rikkata että raha on lakannut olemasta heille mikään arvo sinänsä. Rahan ja vallan mittasuhteet ovat perusteellisesti vääristyneet. Sellaiset käsitteet kuin valtio ja kohtuullisuus ovat jääneet kauas taakse samoin kuin reilu kilpailu.

Vastaavasti spektrin toisessa päässä köyhdytään aivan uusille rajoille joita ei pitänyt olla edes olemassa. Tai joista luultiin päästyn eroon. Kaikki valuutat varmasti hyödyttävät rikkainta osaa ja hyvä niin. Valitettavasti euron kohdalla spektrin toisessa päässä köyhtyminen on liian tolkutonta ja aivan liian tuhoisaa.

Mika Kuusela

"Näistä b-kohta on yhtä ristiriitainen, kuin sosialipolitiikan toteuttaminen ympäristöpolitiikalla ja a-kohta on itsessään objektiivisesti määrittelemätön sanarykelmä ts. epäkäsite, joka on poikkeuksetta ristiriidassa oikeudenmukaisuuden kanssa."

Kylläpä olet viksu!

Käyttäjän akisuihkonen kuva
Aki Suihkonen

No niin sinäkin, Mika! Halataan!

Reijo Tossavainen

EU-uskovaiset uskovat vaikka korttitalon romahtaminen on vain ajan kysymys. Siksi ihmettelin, miksi tämä itseään muita parempana pitävä porukka ei varaudu muihin vaihtoehtoihin. Se olisi vastuullista politiikkaa, jonka perään varsinkin vaalien alla perään kuulutettiin.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

"Kreikka nyt esimerkiksi ajetaan pitkäaikaiseen köyhyyteen ja jättimäiseen työttömyyteen. Haaskausta se on sekin."

Tässä kohtaa on jotain perin kummallista..ehkä sana "haaskaus" on se outo.

Ehkä törkeää ja infernaalisen ilkeää olisi oikeat sanat kuvaamaan jo tehtyä virhettä,jota muuten puolueesi kannatti.

siviili tarkkailija

Periaatteessa poliitikoille jää kaksi vaihtoehtoa. Pelastetaanko rahalaitokset vai pelastetaanko yritykset ja kansalaiset.

Rahalaitosten edustajat kiljuvat että vain heidät ensin pelastamalla voidaan pelastaa yritykset ja kansalaiset. Rahoituslaitosten konkurssia esittämällä ja 30-luvun lamaan ja hitlerin nousuun vetoamalla poistetaan poliittisilta päättäjiltä realistinen kyky arvioidan rahoituslaitoksia kuten mitä tahansa tehdasta.

Kokoomus tulee kaikissa olosuhteissa ja menetyksistä piittaamatta ajamaan rahalaitosten rahoittamista verovaroin. Sinällään hyvin mielenkiintoinen piirre puolueessa joka vastaavasti on kaikkia muita yritystoiminnan muotoja vaatimassa täyteen henkilö- ja yrityskohtaiseen vastuuseen. Mutta tämä ei ole sinänsä ihmeellistä kun puolueen johdossa on paljon pankkeihin likeisissä suhteissa olevia.

Esimerkkitapaus poliittisesta pankkijärjestelmästä joka on olemassa markka nimistä valuutta varten:

Suomen Pankissa työskentelee noin 460 henkeä ja sen yhteydessä toimivassa Finanssivalvonnassa noin 210 henkeä.

Eli koko euroajan Suomessa on toiminut Suomen Pankki joka työllistää 460 työntekijää (palkkahaitari 50 000 €/kk-5000 €/kk). Tämän pankin ainoa toiminnallinen tehtävä on ollut ja on markan ylläpitäminen mitä se on jatkanut vaikka valuutta on lakannut olemasta. Koko tänä aikana poliittinen järjestelmä ei ole kyennyt leikkaamaan näitä suojatyöpaikkoja. Itseasiassa Suomen Pankki on ryhtynyt sijoitteleman varallisuutta ja saanut siitä tuloja. Se siis toimii yksityisellä sektorilla mutta verovaroilla, mikä lienee ainoa syy sen menestykseen.

Poliittinen pankkijärjestelmä ei kykene lopettamaan edes valuutan ylläpitämistä varten olevaa keskuspankkia vaikka sen työ on jo loppunut.

Jyri Terttu

Säälihän se olisi euron hajoaminen. Ajatus kuitenkin oli hyvä. Mutta ehkä se kuitenkin on niin, ettei se sama lippalakki mahdu erikokoisille hedelmille...

Antti-Pekka Mustonen

"Se tuki, jota rikkaat maat EU:n sisällä antavat köyhille maille, on mitätöntä siihen verrattuna, mitä maiden sisällä rikkaat alueet antavat köyhille alueille."

Kuten esim. köyhän Ahvenanmaan osalta on kysymys?

Mika Kuusela

Erittäin hyvä kysymys?

Ei kannata!

Risto Koivula

" Suomi maksoi kalliisti omasta valuutastaan 1990-luvulla. Siksi oli syytä päästä siitä eroon. Me kärsimme ennen kaikkea yrityksistä ylläpitää kiinteää valuuttakurssia. Kelluvalla kurssilla hinta omasta valuutasta olisi ollut pienempi."

Eusrosta ja eurokiimasta Suomi Suomi silloińkin makopsi eikä suinkaan omasta valuutasta! Ja Manun ja Örkin äärimmäisestä typryydetä ja siantuntemattomuudesta ja ennen kaikkea vääristä teorioista!

Kyllä kurkku putkella huudettiin vastaan JA TÄYSIN OIKEIN JA TITEELLISIN PERUSTEIN, mutta ei auttanut...

Se valuuttaimu oli kaiken phjat, sillä Suomi ja silloinen pääsi maailman oppikirjoihin vitsiksi...

Käyttäjän alttisalomaki kuva
Altti Salomäki

Euroalueen ongelmat ovat aiheutuneet siitä, että julkista rahaa on poliittisin päätöksin ajettu niin Suomessa kuin muissakin euromaissa omistavan ikäluokan taskuihin. Suomessa 55-65-vuotiaiden ikäluokan nettovarallisuus kasvaa puolitoistakertaista vauhtia sekä edeltäviin että seuraaviin sukupolviin nähden, ja ero vain kasvaa.

Kun tätä pumppausta ei voi enää jatkaa velaksi ja asuntojen hintoja hilaamalla, alkaa valuuttakeinottelu. (Teoreettisen) vahvan markan seurauksena aiheutuisi tilanne, jossa eläkeikää kolkuttelevien omaisuus olisi entistä arvokkaampaa ja nuorempien velka entistä suurempaa velkaa. Samalla suomalaisen työn hinta räjähtäisi käsiin, minkä seurauksena tyyössäkäyviltä alettaisiin vaatia yhä suurempaa tuloksellisuutta, epätyypillisten työsuhteiden määrä kasvaisi entisestään ja edellisten ikäluokkien palkkatasosta saataisiin vain haaveilla. Eläkkeisiin ei luonnollisesti koskettaisi, koska ne ovat tabu ja enemmistön etu.

Myönnän, että tämä kommentti on ensisijaisesti ilkeilyä, mutta jotenkin näiden heinäluomalais-ihalaisten juttuja seuratessa on vaikea ajatella jokaista pinnalla olevaa asiaa laskunmaksajan kannalta kaikkein pessimisisimmän skenaarion kautta.

Jouni Jokela

Vaihdappa Euron tilalle vaikka joule, valuutan tilalle mitta, ja verojen yms. tilalle energiahäviöt.

Jokainen insinööri tietää että häviötöntä energiansiirto tapaa ei ole.

Mikäli energia häviöt kasvavat riittävän suuriksi käy lopulta niin ettei siellä "piuhan toisessa päässä" ole enää mitään energiaa jäljellä.

Yksi joule on työ, joka tehdään, kun yhden newtonin suuruinen voima siirtää kappaletta yhden metrin matkan voiman suuntaan, tai tähän tarvittava määrä energiaa.

Sillä ei ole merkitystä onko tuon työn yksikkö
1 J = 1 Nm = 1 Ws = 1 kg·m²/s² = 1 VAs
tai
1 kWh = 3,6 MJ
1 MWh = 3,6 GJ, jne,jne,

Oleellista on että "siellä piuhan päässä" kappale liikkuu voiman suuntaan.

Sitten takaisin valuuttaan:

Yksi Euro(valuutta) on työ, joka tehdään,,,,

Valuutan siirron häviöitä kutsutaan veroiksi, koroksi ja palvelumaksuiksi. Näistä korot ja palvelumaksut ovat täysin siedettäviä.

Oleellista siis on että "siellä piuhan päässä" jokin liikkuu kun valuuttaa esitetään. Mutta entä jos häviöt on syöneet "Eurokaapelissa" liikkuvan valuutan käyttövoiman? Silloin fiksut siirtävät valuutan "kultakaapeliin" tai esim "Sveitsin Frangi-kaapeliin"

Oleellista on siis "TYÖ, JOKA TEHDÄÄN", ne häviöt ovat vain pakollisia asioita joita jokainen järkevä yrittää minimoida.

SE on Luonnonlaki. Survival of the fittest.

Euroalueella ovat siis häviöt kasvaneet liian suureksi, ja nyt sitten piuhan päässä jännite romahtaa ja se kappale lakkaa siirtymästä.

Jouni Jokela

Tähän vielä lisäisin että jokainen insinööri tietää, että jos häviöt ovat liian suuret, niin mikään tuotantopään tehonlisäys ei voi korjata piuhan toisessa päässä olevaa alijännitettä. Ainoa mikä saadaan tehonlisäyksellä aikaan on sulakkeiden palaminen tai niiden puuttuessa koko piuhan palaminen.

Tästä sitten voisi alkaa miettiä että mitä pitää tehdä?
Jokainen insinööri alkaisi poistaa niitä häviöitä, sen sijaan että vannoisi tehojen kasvuun. On ihan sama minkälaisen tehonnosto innovaation joku keksii jos piuhassa on liikaa häviöitä.

Kun ei liiku niin ei liiku.

Käyttäjän petrisalo kuva
Petri Salo

Hyvä kirjoitus Soininvaaran Osmolta ja lisukkeena erinomaisia kommentteja.

Sitä olen ihmetellyt, että Suomessa monella alueella ovat edelleen pystyssä Berliinin muurit. Virallisesti katsottuna valuuttamme on edelleen markka.

Onneksi valtaosin nuo avainpäättäjämme ovat edelleen hengissä.

"SALAISEN EMU-PÖYTÄKIRJAN ASIANOSAISET

Kts. Jorma Jaakkolan blogista

Kysymyksessä on EU-ministeriryhmän kokouksen 20.12.1993 pöytäkirja 16/93.

KYSYMYS AHON HALLITUKSEN MINISTEREILLE

Satakunnan Kansa uutisoi salaisen EMU-pöytäkirjan vapauttamisesta 10.5.2001 ja toistamiseen 16.5. 2001. Helsingin toimituksen toimittaja Maarit Raunio haastatteli Erkki Tuomiojaa ja kysyi:

” -EU-ministeriryhmä totesi 20.12.1993 mm. että kansalliset päätökset osallistumisesta Emun kolmanteen vaiheeseen tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa. Harhautettiinko tällä “varaumalla” eduskuntaa, kuten jotkut katsovat?”

Tuomioja vastasi:
”- Sitä pitää kysyä niiltä, jotka ovat tuolloin olleet tätä mahdollista harhautusta tekemässä, edellisen edelliseltä hallitukselta.”

LÄSNÄOLLEET

Kokoukseen osallistuneet ovat pääministeri Esko Aho ja ministerit Pertti Salolainen, Heikki Haavisto, Sirpa Pietikäinen, Ilkka Kanerva, Toimi Kankaanniemi sekä EU-ryhmän ulkopuolisena osallistujana sisäministeri Mauri Pekkarinen."

http://www.promerit.net/2011/01/miten-suomi-luopui...

Toimituksen poiminnat