Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://soininvaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Sun, 12 Aug 2012 20:10:41 +0300 fi Kreikan tie olkoon meidänkin tiemme? http://soininvaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/113814-kreikan-tie-olkoon-meid%C3%A4nkin-tiemme <p>Timo Soini on mennyt sanomaan, ettei oman auton käyttökorvausten ylikompensaatioon pidä puuttua, koska verojen maksaminen on perin ikävää ja alentaa halua tehdä työtä. On ihan kiva, jos ei itse tarvitse maksaa veroja, mutta se tarkoittaa valitettavasti, että ne verot jäävät jonkun muun maksettavaksi. Kreikassa Soinin oppia on noudatettu vuosia ja ne verot uhkaavat jäädä meidän maksettavaksemme. </p> <p>Jos menee omalla autollaan terveyskeskukseen, kohtuullisina matkasta aiheutuvina kustannuksina korvataan noin 20 senttiä kilometriltä. Jos ajaa firman ajoja omalla autollaan, se maksaakin yhtäkkiä 45 senttiä kilometriltä. Sellaista laskelmaa ei löydy, että autolla ajaminen olisi oikeasti noin kallista, jos ajokilometrejä tulee kymmeniä tuhansia kilometrejä vuodessa. Nyt rajaa esitetään 15&nbsp;000 kilometriin, jonka jälkeen korvaus alenisi lähemmäs tuota terveyskeskuksen asikkaan kompensaatiota. Koska oma auto on myös omassa käytössä, on kohtuullista olettaa, että noita omia ajoja tulee vaikkapa 10&nbsp;000 kilometriä. Kuka tahansa voi käydä katsomassa Autoliiton laskurista, paljonko autolla ajaminen maksaa, jos kilometrejä tulee yli 25&nbsp;000 kilometriä vuodessa. Kyse on räikeästä ylikompensaatiosta. Autolla ajamalla tienaa verotonta palkkaa. </p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Timo Soini on mennyt sanomaan, ettei oman auton käyttökorvausten ylikompensaatioon pidä puuttua, koska verojen maksaminen on perin ikävää ja alentaa halua tehdä työtä. On ihan kiva, jos ei itse tarvitse maksaa veroja, mutta se tarkoittaa valitettavasti, että ne verot jäävät jonkun muun maksettavaksi. Kreikassa Soinin oppia on noudatettu vuosia ja ne verot uhkaavat jäädä meidän maksettavaksemme.

Jos menee omalla autollaan terveyskeskukseen, kohtuullisina matkasta aiheutuvina kustannuksina korvataan noin 20 senttiä kilometriltä. Jos ajaa firman ajoja omalla autollaan, se maksaakin yhtäkkiä 45 senttiä kilometriltä. Sellaista laskelmaa ei löydy, että autolla ajaminen olisi oikeasti noin kallista, jos ajokilometrejä tulee kymmeniä tuhansia kilometrejä vuodessa. Nyt rajaa esitetään 15 000 kilometriin, jonka jälkeen korvaus alenisi lähemmäs tuota terveyskeskuksen asikkaan kompensaatiota. Koska oma auto on myös omassa käytössä, on kohtuullista olettaa, että noita omia ajoja tulee vaikkapa 10 000 kilometriä. Kuka tahansa voi käydä katsomassa Autoliiton laskurista, paljonko autolla ajaminen maksaa, jos kilometrejä tulee yli 25 000 kilometriä vuodessa. Kyse on räikeästä ylikompensaatiosta. Autolla ajamalla tienaa verotonta palkkaa.

]]>
67 http://soininvaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/113814-kreikan-tie-olkoon-meid%C3%A4nkin-tiemme#comments Kotimaa Sun, 12 Aug 2012 17:10:41 +0000 Osmo Soininvaara http://soininvaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/113814-kreikan-tie-olkoon-meidänkin-tiemme
Henkilökuntamitoitus vanhuspalvelulakiin? http://soininvaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/113698-henkil%C3%B6kuntamitoitus-vanhuspalvelulakiin <p>Sivistynyt maa kohtelee vanhuksiaan sivistyneesti. Vanhustenhoito on Suomessa keskimäärin vähintään tyydyttävällä tasolla, mutta on valitettavia poikkeuksia. Vanhuspalvelulailla halutaan turvata yhtäläiset oikeudet vanhuksille siitä riippumatta, missä kunnassa he asuvat. Pitäisikö lakiin ottaa myös sitova henkilöstömitoitus?</p> <p>Henkilöstömitoitus on tehokas, mutta varsin kömpelö tapa toimia. Se on kuitenkin paras, jos parempaa ei keksitä. Ongelmia henkilöstömitoitukseen kuitenkin liittyy.</p> <p>Kokoomuslaiset poliitikot ovat huomauttaneet, että toiset vanhukset tarvitsevat enemmän hoitoa kuin toiset. Kiinteä mitoitus johtaa voimavarojen epätarkoituksenmukaiseen käyttöön. Tämä on totta. Lakiin on hankala kirjoittaa riittävän tarkkaa vanhuksen kuntoluokitusta. </p> <p>Kiinteä mitoitus ei estä hoitamasta vanhuksiaan huonosti. Jos kunta haluaa säästää vanhustenhoidossa, se nostaa kynnystä päästä laitoshoitoon. Hoidossa olevat ovat vaikeahoitoisempia jolloin tarvittaisiin itse asiassa sitovaa mitoitusta enemmän hoitohenkilökuntaa. Normi täyttyy, mutta henkilökunta on yhä alimitoitettu.</p> <p>Toinen ongelma liittyy siihen, mitä tarkoitetaan henkilökunnalla. Kun lapseni olivat vielä päivähoidossa, hyvin suosittu ”päiväkotitäti” oli päiväkodin keittäjä, joka lapsia keittiöön katsomaan ruuan laittoa ja leipoi lasten kanssa pullaa. Mikäli hänellä ei ollut lastenhoidon koulutusta, hän ei laskettu miltään osin mukaan henkilökuntaa mitoitettaessa. Päiväkodin keittäjät on nyt korvattu Palmian pakettiautolla, joka tuo ruuat keskuskeittiöstä. </p> <p>Laitoshoidossa tehtävä työ ei ole vain vanhusten hoitoa. Se on myös siivousta, vaatehuoltoa ruuan laittoa. Ainakin tähän asti normitus on koskenut vain asianomaisen koulutuksen saanutta hoitohenkilökuntaa. Tiukka jako hoitohenkilökuntaan ja muuhun avustavaan henkilökuntaan estää järjen käytön töiden suunnittelussa. &nbsp;Vesilasin antamiseen janoiselle ei tarvita vuosien koulutusta. </p> <p>Olisi järkevää venyttää muun henkilökunnan toimenkuvaa hoidon suuntaan. Jos tästä ei palkita henkilökuntanormituksessa, käy toisin päin: muuta henkilökuntaa vähennetään ja heidän tehtäviään siirretään hoitohenkilökunnalle – on monin paikoin jo siirretty. Tämä on vääränsuuntaista kehitystä jo siksi, että ammattitaitoinen henkilökunta alkaa käydä vähiin. </p> <p>Jos henkilöstömitoitukseen mennään, mitoitus on tehtävä järkeä käyttäen. Ei pidä tuijottaa vain koulutetun henkilökunnan määrää. &nbsp;</p> <p>Muuten olen sitä mieltä, ettei vanhustenhoitoa pitäisi järjestää ja rahoittaa kuten nyt tehdään. Vanhukset tulisi ylentää asiakkaaksi. Olisi paljon parempi, että taloudellinen vastuu vanhustenhoidosta olisi Kelalla, joka antaa vanhukselle niin arvokkaan hoitosetelin, että sillä voi rahoittaa vanhuksen kunnon mukaisen hoidon. Rahat tähän otettaisiin kuntien valtionavusta, koska kunnat vapautuvat rahoitusvastuusta. Hoitosetelin kanssa voi hakeutua joko yksityiseen hoitoon tai oman tai jonkin toisen kunnan järjestämään hoitoon. Vanhusten kaltoin kohtelusta päästäisiin eroon sillä, että vanhukset äänestävät jaloillaan eivätkä tuo hoitoseteliään laitokseen, jossa hoito on huonoa. Jos vanhus ei itse pysty puhevaltaansa käyttämään, omaiset voivat tehdä sen hänen puolestaan. </p><p>= = =</p><p>Moni on varmaankin yrittänyt päästä blogilleni osoitteeseen <a href="http://www.soininvaara.fi" title="www.soininvaara.fi">www.soininvaara.fi</a>. Webhotellin palvelin rikkoutui viime sunnuntaina, eikä palveluntarjoaja ole onnistunut vieläkään siirtämään varmuuskopioita uudelle aplvelimelle. Nii9npä julkaisen kirjoituksiani ainakin toistaiseksi täällä Uudessa Suomessa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sivistynyt maa kohtelee vanhuksiaan sivistyneesti. Vanhustenhoito on Suomessa keskimäärin vähintään tyydyttävällä tasolla, mutta on valitettavia poikkeuksia. Vanhuspalvelulailla halutaan turvata yhtäläiset oikeudet vanhuksille siitä riippumatta, missä kunnassa he asuvat. Pitäisikö lakiin ottaa myös sitova henkilöstömitoitus?

Henkilöstömitoitus on tehokas, mutta varsin kömpelö tapa toimia. Se on kuitenkin paras, jos parempaa ei keksitä. Ongelmia henkilöstömitoitukseen kuitenkin liittyy.

Kokoomuslaiset poliitikot ovat huomauttaneet, että toiset vanhukset tarvitsevat enemmän hoitoa kuin toiset. Kiinteä mitoitus johtaa voimavarojen epätarkoituksenmukaiseen käyttöön. Tämä on totta. Lakiin on hankala kirjoittaa riittävän tarkkaa vanhuksen kuntoluokitusta.

Kiinteä mitoitus ei estä hoitamasta vanhuksiaan huonosti. Jos kunta haluaa säästää vanhustenhoidossa, se nostaa kynnystä päästä laitoshoitoon. Hoidossa olevat ovat vaikeahoitoisempia jolloin tarvittaisiin itse asiassa sitovaa mitoitusta enemmän hoitohenkilökuntaa. Normi täyttyy, mutta henkilökunta on yhä alimitoitettu.

Toinen ongelma liittyy siihen, mitä tarkoitetaan henkilökunnalla. Kun lapseni olivat vielä päivähoidossa, hyvin suosittu ”päiväkotitäti” oli päiväkodin keittäjä, joka lapsia keittiöön katsomaan ruuan laittoa ja leipoi lasten kanssa pullaa. Mikäli hänellä ei ollut lastenhoidon koulutusta, hän ei laskettu miltään osin mukaan henkilökuntaa mitoitettaessa. Päiväkodin keittäjät on nyt korvattu Palmian pakettiautolla, joka tuo ruuat keskuskeittiöstä.

Laitoshoidossa tehtävä työ ei ole vain vanhusten hoitoa. Se on myös siivousta, vaatehuoltoa ruuan laittoa. Ainakin tähän asti normitus on koskenut vain asianomaisen koulutuksen saanutta hoitohenkilökuntaa. Tiukka jako hoitohenkilökuntaan ja muuhun avustavaan henkilökuntaan estää järjen käytön töiden suunnittelussa.  Vesilasin antamiseen janoiselle ei tarvita vuosien koulutusta.

Olisi järkevää venyttää muun henkilökunnan toimenkuvaa hoidon suuntaan. Jos tästä ei palkita henkilökuntanormituksessa, käy toisin päin: muuta henkilökuntaa vähennetään ja heidän tehtäviään siirretään hoitohenkilökunnalle – on monin paikoin jo siirretty. Tämä on vääränsuuntaista kehitystä jo siksi, että ammattitaitoinen henkilökunta alkaa käydä vähiin.

Jos henkilöstömitoitukseen mennään, mitoitus on tehtävä järkeä käyttäen. Ei pidä tuijottaa vain koulutetun henkilökunnan määrää.  

Muuten olen sitä mieltä, ettei vanhustenhoitoa pitäisi järjestää ja rahoittaa kuten nyt tehdään. Vanhukset tulisi ylentää asiakkaaksi. Olisi paljon parempi, että taloudellinen vastuu vanhustenhoidosta olisi Kelalla, joka antaa vanhukselle niin arvokkaan hoitosetelin, että sillä voi rahoittaa vanhuksen kunnon mukaisen hoidon. Rahat tähän otettaisiin kuntien valtionavusta, koska kunnat vapautuvat rahoitusvastuusta. Hoitosetelin kanssa voi hakeutua joko yksityiseen hoitoon tai oman tai jonkin toisen kunnan järjestämään hoitoon. Vanhusten kaltoin kohtelusta päästäisiin eroon sillä, että vanhukset äänestävät jaloillaan eivätkä tuo hoitoseteliään laitokseen, jossa hoito on huonoa. Jos vanhus ei itse pysty puhevaltaansa käyttämään, omaiset voivat tehdä sen hänen puolestaan.

= = =

Moni on varmaankin yrittänyt päästä blogilleni osoitteeseen www.soininvaara.fi. Webhotellin palvelin rikkoutui viime sunnuntaina, eikä palveluntarjoaja ole onnistunut vieläkään siirtämään varmuuskopioita uudelle aplvelimelle. Nii9npä julkaisen kirjoituksiani ainakin toistaiseksi täällä Uudessa Suomessa.

]]>
42 http://soininvaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/113698-henkil%C3%B6kuntamitoitus-vanhuspalvelulakiin#comments Kotimaa Sat, 11 Aug 2012 09:28:37 +0000 Osmo Soininvaara http://soininvaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/113698-henkilökuntamitoitus-vanhuspalvelulakiin
Lopetan blogini kopioimisen tänne http://soininvaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/79031-lopetan-blogini-kopioimisen-tanne <p>Vajaan puolen vuoden ajan blogini osoitteesta <a href="http://www.soininvaara.fi" title="www.soininvaara.fi">www.soininvaara.fi</a> on kopioitu tänne Uuden Suomen sivuille. Olen nyt pyytänyt toimitusta lopettamaan tämän kopioinnin, koska aikani ja voimani eivät riitä kahden blogin kommenttien seuraamiseen ja niihin vastaamiseen. Siksi läpi on päässyt kommentteja, joita pidän lainvastaisina. </p><p>Tämä blogi ei kuitenkaan poistu. Silloin tällöin, jos aihetta ilmenee, kirjoitan myös tänne. </p><p>Muutoin kutsun kaikki seuraamaan varsinaista blogiani suoraan ja osallistumaan sen jkeskusteluihin osoitteessa</p><p><a href="http://www.soininvaara.fi" title="www.soininvaara.fi">www.soininvaara.fi</a></p><p>Tässä blogissa kommenteille on etukäteismoderointi. Solvaavia ja asiattomia tekstejä en julkaise. </p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vajaan puolen vuoden ajan blogini osoitteesta www.soininvaara.fi on kopioitu tänne Uuden Suomen sivuille. Olen nyt pyytänyt toimitusta lopettamaan tämän kopioinnin, koska aikani ja voimani eivät riitä kahden blogin kommenttien seuraamiseen ja niihin vastaamiseen. Siksi läpi on päässyt kommentteja, joita pidän lainvastaisina.

Tämä blogi ei kuitenkaan poistu. Silloin tällöin, jos aihetta ilmenee, kirjoitan myös tänne.

Muutoin kutsun kaikki seuraamaan varsinaista blogiani suoraan ja osallistumaan sen jkeskusteluihin osoitteessa

www.soininvaara.fi

Tässä blogissa kommenteille on etukäteismoderointi. Solvaavia ja asiattomia tekstejä en julkaise.

]]>
15 http://soininvaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/79031-lopetan-blogini-kopioimisen-tanne#comments Tue, 26 Jul 2011 14:29:58 +0000 Osmo Soininvaara http://soininvaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/79031-lopetan-blogini-kopioimisen-tanne
Mitä voimme tehdä vai voimmeko mitään? http://soininvaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/78910-mita-voimme-tehda-vai-voimmeko-mitaan <p>Kun perjantain järkytyksestä alkaa pikkuhiljaa palata työkykyiseksi, on katsottava, mitä Oslon kammottavista tapahtumista opimme. On paljon tärkeämpää etsiä syitä kuin syyllisiä.<br /> On tunnetasolla aivan eri asia, jos viattomat ihmiset kuolevat tarkoituksellisen väkivallan uhreina kuin jos he kuolisivat onnettomuudessa. Vanhempien ja meidän kaikkien olisi ollut helpompi hyväksyä, jos sata demarinuorta olisi ollut tilauskoneella matkalla demarileirille Itävaltaan ja kone olisi syöksynyt matkalla maahan. Yhtä kuolleita he silti olisivat olleet. Nuori elämä olisi päättynyt ennenaikaisesti.<br /><br /> Tavallaan mielenvikaisen uhriksi joutuminen on kuitenkin huonona tuurina verrattavissa onnettomuuteen. Kirvesmurhaaja Helsingin metrossa ei juuri poikkea liikenneonnettomuudesta. Joka tapauksessa yksittäinen mielenvikainen on kuitenkin lievempi vaihtoehto, kuin suunniteltu järjestäytynyt terrori. Moni huokaisi helpotuksesta, kun totuus paljastuikin tällaiseksi.<br /> Koska tämä on poliittinen blogi, en ryhdy enempää erittelemään henkilökohtaisia tuntojani, vaan keskityn siihen, mitä voimme tehdä, jotta sama ei toistuisi.<br /> Suojelupoliisin edustaja sanoi, ettei yksittäisen henkilön tekemisiä voi juuri estää. Tietysti voi, mutta sen hintana olisi raju puuttuminen kansalaisvapauksiin. Kun kansalaisvapauksia ja turvallisuutta punnitaan toisiaan vasten, on oikein katsoa, miten sama on ratkaistu muiden riskien suhteen.<br /> Euroopan liikenteessä kuolee päivittäin yhtä paljon ihmisiä kuin Norja verilöylyissä kuoli. Tämä riskitaso on hyväksytty. Melko vähäisin puuttumisin autoilijoiden vapauksiin voitaisiin säästää joka kuukausi yhtä paljon ihmishenkiä kuin Norjassa meneteltiin. Sellaiset puuttumiset kansalaisvapauksiin, joita suojautuminen yksittäisiltä mielenvikaisilta edellyttäisi, olisivat aivan toista suuruusluokkaa.<br /> En ryhdy kinaamaan mielisairauden määritelmästä asiantuntijoiden kanssa, mutta kansankielellä päässä on kyllä viirannut. Mielenterveysongelmaisia on maailmassa paljon ja tulee aina olemaan, eikä heitä kaikkia voi panna telkien taakse. Kuvitelma, että lääkäri voisi tunnistaa riskitapaukset, on utooppinen. Siinä on kyse päättäjien käsienpesusta. Eikä sellaista sosiaalivaltiota ole kenenkään kuvitelmissa, jossa ammattiauttajat pystyisivät tunnistamaan kaikki ongelmissa olevat ja auttamaan heitä tehokkaasti.<br /> Suojelupoliisin edustaja taitaa olla oikeassa.<br /> Tai ainakin melkein oikeassa. Aselakeja kannattaisi harkita ainakin Norjassa, mutta kyllä myös Suomessa. Lehtitietojen mukaan ampujalla oli luvallinen rynnäkkökivääri! Konetuliaseita ei pitäisi olla kenelläkään. Ymmärtääkseni Suomessa ei sellaisiin voi saada lupaa, mutta voin olla väärässä. Aselait eivät tähän asti ole olleet erityisen kiinnostukseni kohteena. (Nyt pitänee opetella, koska ne kuuluvat hallintovaliokunnan toimialueeseen.)<br /> Minusta pitäisi harkita myös itse lataavien aseiden kieltoa. Ilman sellaista massamurha olisi paljon vaikeampi, koska laukausten välillä ampuja on aseeton. Tämä rajoittaa jonkin verran ampumaharrastusta, mutta ei paljon.<br /> Entä mikä on vihakirjoitusten osuus?<br /> Mietitäänpä vähän, mitä tarkoitetaan sanalla syy.<br /> Olettakaamme, että juuri kun henkilö on lähdössä töistä kotiin, puhelin soi ja viivyttää lähtöä kolmella minuutilla. Sen jälkeen henkilö lähtee autolla kotiinsa, törmää risteyksessä rekkaan ja kuolee. Emme tavallisesti sano, että tuo puhelu aiheutti kuoleman, koska se ei ex post lisännyt mitenkään onnettomuuden todennäköisyyttä. Mutta ilman tuota puhelua hän tuskin olisi ollut siinä risteyksessä samanaikaisesti sen rekan kanssa.<br /> Vähintäänkin tässä puhelinsoittomielessä ulkomaalaispolitiikkaan liittyvä vihakirjoittelu on aiheuttanut verilöylyn. Ehkä sairas mieli olisi löytänyt jonkin toisen purkautumistien, mutta olisiko kohteeksi valikoitunut demarinuorten leiri? Kaikki sairaat mielet eivät päädy massamurhaajiksi. Siksi pidän todennäköisenä, että ilman vihakirjoittajien aiheuttamaa altistusta hänestä ei olisi tullut massamurhaajaa.<br /> Erityisen kummallista on, että ne, joiden mielestä vihapuheilla ei voi olla mitään vaikutusta mielenvikaisiin tekoihin, ovat kuitenkin niin huolestuneita moskeijoiden vihapuheista.<br /> Pitäisikö nettiä alkaa sensuroida? En usko, että se on mahdollista enkä edes usko, että yrityksetkään siihen suuntaan toimisivat oikein päin puheena olevan riskin kannalta. Aivan muista syistä – vaikkapa kaupallisista – lehtien nettipalstojen moderoijat voisivat nostaa rimaa ja merkittävät mielipidevaikuttajat voisivat katsoa, mitä kirjoittavat.<br /> Netissä käytävä maahanmuuttokeskustelu on rasittavaa. Tällä blogilla ei juuri tarvitse kommentteja sensuroida (tieto sensuurista näyttää toimivan ennaltaehkäisevästi) mutta kun mainitaan sana maahanmuuttaja tai Halla-aho, aivan sairasta tekstiä tulee roppakaupalla. Maahanmuuttoteema näyttää imevän sairaita mieliä kuin kärpäspaperi. Juuri siksi minäkin välttelen aihetta.<br /> Maahanmuuttokeskustelua ei pidä silti yrittääkään rajata. Ongelmana ei ole, että maahanmuutosta keskustellaan julkisuudessa liian paljon vaan siitä keskustellaan liian vähän. Onhan se koko Eurooppaa koskevista haasteista merkittävin ja vaikein – vaikein siinä tarkoituksessa, että se vaatii päättäjiltä taitoa, ei vaikein merkityksessä vaikeasti haavoittunut. Paljon on esimerkkejä epäonnistumisista.<br /> Vastuuntuntoiset päättäjät kyllä keskustelat maahanmuuttoon liittyvistä asioista paljon, mutta sisäisesti julkisuudessa suojattuna. Näin julkisuuden keskustelu on annettu kaiken maailman pigmenttikriittisten mellastuskentäksi. Vihakirjoitusten tehoa vähentäisi, jos ulkomaalaispolitiikasta käytäisiin julkisuudessa myös asiallista, analyyttista ja ongelmia kaihtamatonta keskustelua.</p> Kun perjantain järkytyksestä alkaa pikkuhiljaa palata työkykyiseksi, on katsottava, mitä Oslon kammottavista tapahtumista opimme. On paljon tärkeämpää etsiä syitä kuin syyllisiä.
On tunnetasolla aivan eri asia, jos viattomat ihmiset kuolevat tarkoituksellisen väkivallan uhreina kuin jos he kuolisivat onnettomuudessa. Vanhempien ja meidän kaikkien olisi ollut helpompi hyväksyä, jos sata demarinuorta olisi ollut tilauskoneella matkalla demarileirille Itävaltaan ja kone olisi syöksynyt matkalla maahan. Yhtä kuolleita he silti olisivat olleet. Nuori elämä olisi päättynyt ennenaikaisesti.

Tavallaan mielenvikaisen uhriksi joutuminen on kuitenkin huonona tuurina verrattavissa onnettomuuteen. Kirvesmurhaaja Helsingin metrossa ei juuri poikkea liikenneonnettomuudesta. Joka tapauksessa yksittäinen mielenvikainen on kuitenkin lievempi vaihtoehto, kuin suunniteltu järjestäytynyt terrori. Moni huokaisi helpotuksesta, kun totuus paljastuikin tällaiseksi.
Koska tämä on poliittinen blogi, en ryhdy enempää erittelemään henkilökohtaisia tuntojani, vaan keskityn siihen, mitä voimme tehdä, jotta sama ei toistuisi.
Suojelupoliisin edustaja sanoi, ettei yksittäisen henkilön tekemisiä voi juuri estää. Tietysti voi, mutta sen hintana olisi raju puuttuminen kansalaisvapauksiin. Kun kansalaisvapauksia ja turvallisuutta punnitaan toisiaan vasten, on oikein katsoa, miten sama on ratkaistu muiden riskien suhteen.
Euroopan liikenteessä kuolee päivittäin yhtä paljon ihmisiä kuin Norja verilöylyissä kuoli. Tämä riskitaso on hyväksytty. Melko vähäisin puuttumisin autoilijoiden vapauksiin voitaisiin säästää joka kuukausi yhtä paljon ihmishenkiä kuin Norjassa meneteltiin. Sellaiset puuttumiset kansalaisvapauksiin, joita suojautuminen yksittäisiltä mielenvikaisilta edellyttäisi, olisivat aivan toista suuruusluokkaa.
En ryhdy kinaamaan mielisairauden määritelmästä asiantuntijoiden kanssa, mutta kansankielellä päässä on kyllä viirannut. Mielenterveysongelmaisia on maailmassa paljon ja tulee aina olemaan, eikä heitä kaikkia voi panna telkien taakse. Kuvitelma, että lääkäri voisi tunnistaa riskitapaukset, on utooppinen. Siinä on kyse päättäjien käsienpesusta. Eikä sellaista sosiaalivaltiota ole kenenkään kuvitelmissa, jossa ammattiauttajat pystyisivät tunnistamaan kaikki ongelmissa olevat ja auttamaan heitä tehokkaasti.
Suojelupoliisin edustaja taitaa olla oikeassa.
Tai ainakin melkein oikeassa. Aselakeja kannattaisi harkita ainakin Norjassa, mutta kyllä myös Suomessa. Lehtitietojen mukaan ampujalla oli luvallinen rynnäkkökivääri! Konetuliaseita ei pitäisi olla kenelläkään. Ymmärtääkseni Suomessa ei sellaisiin voi saada lupaa, mutta voin olla väärässä. Aselait eivät tähän asti ole olleet erityisen kiinnostukseni kohteena. (Nyt pitänee opetella, koska ne kuuluvat hallintovaliokunnan toimialueeseen.)
Minusta pitäisi harkita myös itse lataavien aseiden kieltoa. Ilman sellaista massamurha olisi paljon vaikeampi, koska laukausten välillä ampuja on aseeton. Tämä rajoittaa jonkin verran ampumaharrastusta, mutta ei paljon.
Entä mikä on vihakirjoitusten osuus?
Mietitäänpä vähän, mitä tarkoitetaan sanalla syy.
Olettakaamme, että juuri kun henkilö on lähdössä töistä kotiin, puhelin soi ja viivyttää lähtöä kolmella minuutilla. Sen jälkeen henkilö lähtee autolla kotiinsa, törmää risteyksessä rekkaan ja kuolee. Emme tavallisesti sano, että tuo puhelu aiheutti kuoleman, koska se ei ex post lisännyt mitenkään onnettomuuden todennäköisyyttä. Mutta ilman tuota puhelua hän tuskin olisi ollut siinä risteyksessä samanaikaisesti sen rekan kanssa.
Vähintäänkin tässä puhelinsoittomielessä ulkomaalaispolitiikkaan liittyvä vihakirjoittelu on aiheuttanut verilöylyn. Ehkä sairas mieli olisi löytänyt jonkin toisen purkautumistien, mutta olisiko kohteeksi valikoitunut demarinuorten leiri? Kaikki sairaat mielet eivät päädy massamurhaajiksi. Siksi pidän todennäköisenä, että ilman vihakirjoittajien aiheuttamaa altistusta hänestä ei olisi tullut massamurhaajaa.
Erityisen kummallista on, että ne, joiden mielestä vihapuheilla ei voi olla mitään vaikutusta mielenvikaisiin tekoihin, ovat kuitenkin niin huolestuneita moskeijoiden vihapuheista.
Pitäisikö nettiä alkaa sensuroida? En usko, että se on mahdollista enkä edes usko, että yrityksetkään siihen suuntaan toimisivat oikein päin puheena olevan riskin kannalta. Aivan muista syistä – vaikkapa kaupallisista – lehtien nettipalstojen moderoijat voisivat nostaa rimaa ja merkittävät mielipidevaikuttajat voisivat katsoa, mitä kirjoittavat.
Netissä käytävä maahanmuuttokeskustelu on rasittavaa. Tällä blogilla ei juuri tarvitse kommentteja sensuroida (tieto sensuurista näyttää toimivan ennaltaehkäisevästi) mutta kun mainitaan sana maahanmuuttaja tai Halla-aho, aivan sairasta tekstiä tulee roppakaupalla. Maahanmuuttoteema näyttää imevän sairaita mieliä kuin kärpäspaperi. Juuri siksi minäkin välttelen aihetta.
Maahanmuuttokeskustelua ei pidä silti yrittääkään rajata. Ongelmana ei ole, että maahanmuutosta keskustellaan julkisuudessa liian paljon vaan siitä keskustellaan liian vähän. Onhan se koko Eurooppaa koskevista haasteista merkittävin ja vaikein – vaikein siinä tarkoituksessa, että se vaatii päättäjiltä taitoa, ei vaikein merkityksessä vaikeasti haavoittunut. Paljon on esimerkkejä epäonnistumisista.
Vastuuntuntoiset päättäjät kyllä keskustelat maahanmuuttoon liittyvistä asioista paljon, mutta sisäisesti julkisuudessa suojattuna. Näin julkisuuden keskustelu on annettu kaiken maailman pigmenttikriittisten mellastuskentäksi. Vihakirjoitusten tehoa vähentäisi, jos ulkomaalaispolitiikasta käytäisiin julkisuudessa myös asiallista, analyyttista ja ongelmia kaihtamatonta keskustelua.

]]>
24 http://soininvaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/78910-mita-voimme-tehda-vai-voimmeko-mitaan#comments Mon, 25 Jul 2011 09:55:46 +0000 Osmo Soininvaara http://soininvaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/78910-mita-voimme-tehda-vai-voimmeko-mitaan
Asuuko meissä kaikissa pieni islamfobisti? http://soininvaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/78733-asuuko-meissa-kaikissa-pieni-islamfobisti <p>Minun on myönnettävä, että kun eilen klo 17 pyöräillessäni Sipoosta kohti Helsinkiä kuulin, että Oslon keskustassa on räjähtänyt pommi, olin jokseenkin varma, että kyse oli islamilaisesta terrorismista. En ollut ainoa. Samaan halpaan meni myös Ylen uutistoimitus. Hommafoorumilla otettiin tietysti asiasta koko ilo irti, kunnes kävikin ilmi. että tekijä ei ollutkaan islamilainen terroristi vaan perusnorjalainen ”hommafoorumilainen”.<br /> Jälkeenpäin tilastotieteilijä minussa kysyi, miten voin veikata noin huonosti. Ja miten kaikki muutkin voivat. Jos ajattelemme Euroopassa viimeisen 20 vuoden aikana tehtyjä järjettömiä tuhotekoja, islamistien osuus niissä on aivan mitätön. Jos vastaavista teoista vähintään 95 prosenttia on ”kristittyjen” tekemiä ja korkeintaan viisi prosenttia islamistien, olisi tietysti loogista veikata ”kristittyjä”, ainakin, jos vedonlyönnissä itää panna peliin omaa rahaa. Myös uskontokuntien välisessä lahtaamisessa kristityt johtavat islamilaisia murskaluvuin.<br /> Islamilainen terrorismi on onnistunut tavoitteessa yli odotusten, jos se on saanut meidät noi irrationaalisten pelkojen valtaan. </p> Minun on myönnettävä, että kun eilen klo 17 pyöräillessäni Sipoosta kohti Helsinkiä kuulin, että Oslon keskustassa on räjähtänyt pommi, olin jokseenkin varma, että kyse oli islamilaisesta terrorismista. En ollut ainoa. Samaan halpaan meni myös Ylen uutistoimitus. Hommafoorumilla otettiin tietysti asiasta koko ilo irti, kunnes kävikin ilmi. että tekijä ei ollutkaan islamilainen terroristi vaan perusnorjalainen ”hommafoorumilainen”.
Jälkeenpäin tilastotieteilijä minussa kysyi, miten voin veikata noin huonosti. Ja miten kaikki muutkin voivat. Jos ajattelemme Euroopassa viimeisen 20 vuoden aikana tehtyjä järjettömiä tuhotekoja, islamistien osuus niissä on aivan mitätön. Jos vastaavista teoista vähintään 95 prosenttia on ”kristittyjen” tekemiä ja korkeintaan viisi prosenttia islamistien, olisi tietysti loogista veikata ”kristittyjä”, ainakin, jos vedonlyönnissä itää panna peliin omaa rahaa. Myös uskontokuntien välisessä lahtaamisessa kristityt johtavat islamilaisia murskaluvuin.
Islamilainen terrorismi on onnistunut tavoitteessa yli odotusten, jos se on saanut meidät noi irrationaalisten pelkojen valtaan.

]]>
110 http://soininvaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/78733-asuuko-meissa-kaikissa-pieni-islamfobisti#comments Sat, 23 Jul 2011 18:14:12 +0000 Osmo Soininvaara http://soininvaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/78733-asuuko-meissa-kaikissa-pieni-islamfobisti
Vuokratulot pois hoitomaksun laskelmasta http://soininvaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/78521-vuokratulot-pois-hoitomaksun-laskelmasta <p>Ketjussa ”Köyhäily on eri asia kuin köyhyys” nimimerkki Paju esitti merkittävän näkökohdan siitä, miksi asuntoja on tyhjillään. En ollut tullut ajatelleeksi asiaa aiemmin.</p> <p>Kun vanhus siirtyy pitkäaikaiseen laitoshoitoon, häneltä jää usein asunto tyhjäksi, joskus jopa vuosiksi. Vanhus ei halua myöntää itselleen, ettei vanhaan kotiin enää palata, eikä hänellä ole voimia myydä tai vuokrata asuntoa. Nimimerkki Paju kertoi syyn siihen, mikseivät myöskään lapset ryhdy toimiin tyhjän asunnon vuokraamiseksi.</p> <p>Pitkäaikaishoidossa hoitomaksu on 82 prosenttia vanhuksen tuloista, mukaan luettuna vuokratulot. Asuntoa ei kannata vuokrata, kun vuokratulo menee lähes lyhentämättömänä kunnalle.</p> <p>Tämä sääntö pitää muuttaa. Vaikka se onkin sosiaalisesti epäoikeudenmukaista, vuokratulot yhdestä asunnosta tulee jättää maksulaskelman ulkopuolelle, koska yhteiskunnan tappiot tyhjillään olevasta asunnosta ovat melkoiset.  Assia ei vaadi maksuasetuksen muutosta, koska maksuasetus määrää vain maksun ylärajan. Esimerkiksi Helsingin kaupunki voisi toteuttaa asian omalla sisäisellä ohjeistuksellaan. Voisiko Paula Kokkonen viimeisenä virkatyönään…?</p> <p>Porkkanan sijasta voisi tietysti käyttää myös keppiä, mutta en pitä tätä mahdollisuutta realistisena. Opiskelijalle lasketaan toimeentulotukilaskelmassa opintolaina tuloksi, vaikka sitä ei nostaisikaan.  Taitaisi nousta aikamoinen haloo, jos sama tehtäisiin laitoshoidossa olevan vanhuksen vuokratulolle, jota hän ei saa, koska asunto on tyhjillään.</p> <p>Muualla asia on hoidettu kovakouraisemmin. Pääsääntö Euroopassa on, että laitoshoidon maksu riippuu paitsi tuloista, myös omaisuudesta. Silloin tyhjä asunto on pakko myydä.</p> Ketjussa ”Köyhäily on eri asia kuin köyhyys” nimimerkki Paju esitti merkittävän näkökohdan siitä, miksi asuntoja on tyhjillään. En ollut tullut ajatelleeksi asiaa aiemmin.

Kun vanhus siirtyy pitkäaikaiseen laitoshoitoon, häneltä jää usein asunto tyhjäksi, joskus jopa vuosiksi. Vanhus ei halua myöntää itselleen, ettei vanhaan kotiin enää palata, eikä hänellä ole voimia myydä tai vuokrata asuntoa. Nimimerkki Paju kertoi syyn siihen, mikseivät myöskään lapset ryhdy toimiin tyhjän asunnon vuokraamiseksi.

Pitkäaikaishoidossa hoitomaksu on 82 prosenttia vanhuksen tuloista, mukaan luettuna vuokratulot. Asuntoa ei kannata vuokrata, kun vuokratulo menee lähes lyhentämättömänä kunnalle.

Tämä sääntö pitää muuttaa. Vaikka se onkin sosiaalisesti epäoikeudenmukaista, vuokratulot yhdestä asunnosta tulee jättää maksulaskelman ulkopuolelle, koska yhteiskunnan tappiot tyhjillään olevasta asunnosta ovat melkoiset.  Assia ei vaadi maksuasetuksen muutosta, koska maksuasetus määrää vain maksun ylärajan. Esimerkiksi Helsingin kaupunki voisi toteuttaa asian omalla sisäisellä ohjeistuksellaan. Voisiko Paula Kokkonen viimeisenä virkatyönään…?

Porkkanan sijasta voisi tietysti käyttää myös keppiä, mutta en pitä tätä mahdollisuutta realistisena. Opiskelijalle lasketaan toimeentulotukilaskelmassa opintolaina tuloksi, vaikka sitä ei nostaisikaan.  Taitaisi nousta aikamoinen haloo, jos sama tehtäisiin laitoshoidossa olevan vanhuksen vuokratulolle, jota hän ei saa, koska asunto on tyhjillään.

Muualla asia on hoidettu kovakouraisemmin. Pääsääntö Euroopassa on, että laitoshoidon maksu riippuu paitsi tuloista, myös omaisuudesta. Silloin tyhjä asunto on pakko myydä.

]]>
8 http://soininvaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/78521-vuokratulot-pois-hoitomaksun-laskelmasta#comments Thu, 21 Jul 2011 07:38:57 +0000 Osmo Soininvaara http://soininvaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/78521-vuokratulot-pois-hoitomaksun-laskelmasta
Kannattaako euro pelastaa? http://soininvaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/78392-kannattaako-euro-pelastaa <p>Maailman valuuttajärjestelmät ovat ylipäänsä epäonnistuneet. Alun perin koko touhun runkona oli kultakantaan sidottu Yhdysvaltain dollari, jossa jokaisessa setelissä luki, että ne saa vaihtaa kultaan hintaan 35 $ unssilta. Tosin tätä oikeutta ei ollut yksityishenkilöillä vaan pelkästään muilla valtioilla. Yhdysvallat ilmoitti vuonna 1971 yksipuolisesti, ettei lupaus enää päde. Asiaa edesauttoi Ranska, joka vaihtoi kultaan jokaisen dollarin, jonka se käsiinsä sai. Eilinen kullan unssihinta oli 1600 $.</p> <p>Kiinteitten valuuttakurssien järjestelmä sortui spekulaatioon 1990-luvun alussa. Tämä seikkailu tuli myös Suomelle erittäin kalliiksi. Järjestelmä ei vain voinut toimia, joten piti siirtyä uuteen, kelluvien valuuttakurssien järjestelmään.</p> <p>Yhteisvaluutta Euro näyttää myös epäonnistuneen, perustuneen kerrassaan väärään teoriaan.</p> <p>Jos maalla on oma keskuspankki ja oma valuutta, se voi periaatteessa velkaantua kuinka paljon vain, koska velan voi kuitata rahaa painamalla. Valtio voi velkaantua, mutta sen ei kannata. Suistuminen hyperinflaatioon on aina vaarana ja kohtuullisempikin inflaatio tuo talouteen väärää allokaatiota ja siten tehottomuutta. Korot voivat omassa valuutassa nousta varsin korkeiksi, kun markkinat lisäävät niihin inflaatio-odotuksen tai toisin päin tarkasteltuna, valuuttakurssin heikkenemisoletuksen.  Tämä toimii kuitenkin oikein päin. Jos maata kohtaa taloudellinen epäonni, sen valtio joutuu velkaantumaan ja tämä painaa ennen pitkää valuutan arvoa alas. Devalvoituminen jakaa säästämispaineen tasaisesti kaikille, ei pakota säästämään kotimaisten hyödykkeiden kulutusta ja parantaa maan kilpailukykyä. Kiinteillä valuuttakursseilla ja yhteisvaluutassa taloudellinen epäonni johtaa velkaantumisen kautta korkojen nousuun ja siten yhä pahempaan taloudelliseen kurimukseen.</p> <p>Yhteisvaluutan osalta kansallisilla hallituksilla ei ole mahdollisuutta maksattaa velkojaan keskuspankillaan. Siksi sovittiin, etteivät euromaat yksinkertaisesti vain saa velkaantua liiaksi; julkisen talouden alijäämä ei saisi ylittää kolmea prosenttia vuodessa eikä julkinen velka 60 prosenttia bruttokansantuotteesta.</p> <p>Voidaan kysyä – ja kysyttiin jo silloin – ovatko tällaiset säännöt lainkaan järkeviä. Joskus on järkevää harjoittaa elvyttävää talouspolitiikkaa, vaikka nuo rajat rikotaankin. Saksojen yhdistyessä euron mahtimaa Saksa rikkoi alijäämärajan vedoten poikkeukselliseen tilanteeseen. Se oli järkevää, koska muuten Saksa ja Saksan mukana koko Eurooppa olisi ajautunut lamaan. Muilla ei ollut tähän nokan koputtamista, mutta eipä ollut sen jälkeen Saksallakaan muiden alijäämiin huomauttamista. Monissa maissa hallituksen heikkous oli merkittävä kansallinen syy rikkoa alijäämäkriteerit.</p> <p>Taloustieteilijät huomauttivat, että vaikka Yhdysvalloissa on kaikilla osavaltioilla sama dollari, niillä ei ole vastaavia julkisen talouden tasapainovaatimuksia. Toisaalta viimeistä sanaa Kalifornian velkaongelmasta ei ole vielä sanottu.</p> <p>Kriteeriin optimaalisesta valuutta-alueesta huomautin itse, että Euroopan maiden välillä on eroja, mutta nämä erot ovat paljon pienempiä kuin erot maiden sisällä. Artikkelissa ”Kelluva korpitaaleri” leikin ajatuksella, olisi Suomen alueellinen kehitys tasapainoisempaa, jos vaikkapa Kainuulla olisi oma valuutta tai muuten sallittaisiin alueelliset hinta- ja palkkaerot. Tosikoille huomautuksena: tämä korpitaaleri olisi siis teoreettinen ajatuskoe, jolla ei edes tavoiteltu realistista ehdotusta.</p> <p>Maiden sisällä Yhdysvaltain tai osavaltioiden välillä on huomattavasti suurempaa muuttoliikettä kuin EU-maiden välillä. Mikään EU-maa ei ole menettämässä yhdessä sukupolvella puolta väkiluvustaan, kuten monet alueet Suomen sisällä. Oma valuutta ja sen arvonmuutokset takaavat takaa sen, että jokaisella maalla on suhteellinen etu johonkin. Maan sisällä yhteinen valuutta ja valtakunnalliset palkkaratkaisut saavat aikaan sen, että alueet kilpailevat keskenään absoluuttisilla eduilla eivätkä suhteellisilla. Mikään ei takaa, että kaikilla alueilla olisi etua yhtään missään. Siksi kokonaiset alueet voivat tyhjentyä niin Suomen kuin USA:n sisällä.</p> <p>Onneksi EU:ssa ei ole yhtenäisiä palkkasopimuksia vaan maiden palkkatasot saavat heijastaa tuottavuuseroja. Jos näin ei olisi, yhteinen valuutta merkitsisi vääjäämättä sitä, että jotkut maat tuomittaisiin pysyvästi taantuviksi kuten monet alueet Suomen sisällä. Yhteinen valuutta merkitsee kuitenkin askelta tähän suuntaan. Yhdysvalloissa on vakavasti taantuvia osavaltioita.</p> <p>Se tuki, jota rikkaat maat EU:n sisällä antavat köyhille maille, on mitätöntä siihen verrattuna, mitä maiden sisällä rikkaat alueet antavat köyhille alueille. Silti alueellinen kehitys on maiden sisällä epätasapåainoisempaa kuin maiden välillä.</p> <p>Kansalliset valtiot ovat suuria sosiaaliturvayksiköitä. Julkinen sektori ja tulonsiirrot ovat liki puolet BKT:sta. Ehkäpä yhteinen sosiaaliturva-alue on parempi valuutta-alue kuin mikään muu. Niinpä taloudessa valtioiden rajoilla on väliä. Kun MTK vaatii suosimaan lähiruokaa, se ei tarkoita sillä sitä, että Helsinkiin pitäisi tuoda maito Kainuun sijaan Virosta. Kainuusta tuodulla maidolla rahoitetaan paitsi kainuulaisia tuottajia, koko Suomen hyvinvointiyhteiskuntaa peruskouluineen ja sairaaloineen.</p> <p>Suomi maksoi kalliisti omasta valuutastaan 1990-luvulla. Siksi oli syytä päästä siitä eroon. Me kärsimme ennen kaikkea yrityksistä ylläpitää kiinteää valuuttakurssia. Kelluvalla kurssilla hinta omasta valuutasta olisi  ollut pienempi.</p> <p>Yhteisvaluutan suuria etuja on, ettei matkailijan tarvitse vaihtaa sahaa raja-asemilla. Tai tämä oli merkittävä näkökohta silloin, kun vielä käytettiin käteistä rahaa. Muovikorttien aikakaudella asialla ei ole samaa merkitystä.</p> <p>Mielenkiintoisempi kysymys kuin onko Euro pelastettavissa on se, kannattaako Euroa pelastaa. Talouden tervehdyttämistoimet saattavat ehkä parantaa julkisen talouden epätasapainoa, mutta eivät tervehdytä kansantalouksia. Kreikka nyt esimerkiksi ajetaan pitkäaikaiseen köyhyyteen ja jättimäiseen työttömyyteen. Haaskausta se on sekin.</p> Maailman valuuttajärjestelmät ovat ylipäänsä epäonnistuneet. Alun perin koko touhun runkona oli kultakantaan sidottu Yhdysvaltain dollari, jossa jokaisessa setelissä luki, että ne saa vaihtaa kultaan hintaan 35 $ unssilta. Tosin tätä oikeutta ei ollut yksityishenkilöillä vaan pelkästään muilla valtioilla. Yhdysvallat ilmoitti vuonna 1971 yksipuolisesti, ettei lupaus enää päde. Asiaa edesauttoi Ranska, joka vaihtoi kultaan jokaisen dollarin, jonka se käsiinsä sai. Eilinen kullan unssihinta oli 1600 $.

Kiinteitten valuuttakurssien järjestelmä sortui spekulaatioon 1990-luvun alussa. Tämä seikkailu tuli myös Suomelle erittäin kalliiksi. Järjestelmä ei vain voinut toimia, joten piti siirtyä uuteen, kelluvien valuuttakurssien järjestelmään.

Yhteisvaluutta Euro näyttää myös epäonnistuneen, perustuneen kerrassaan väärään teoriaan.

Jos maalla on oma keskuspankki ja oma valuutta, se voi periaatteessa velkaantua kuinka paljon vain, koska velan voi kuitata rahaa painamalla. Valtio voi velkaantua, mutta sen ei kannata. Suistuminen hyperinflaatioon on aina vaarana ja kohtuullisempikin inflaatio tuo talouteen väärää allokaatiota ja siten tehottomuutta. Korot voivat omassa valuutassa nousta varsin korkeiksi, kun markkinat lisäävät niihin inflaatio-odotuksen tai toisin päin tarkasteltuna, valuuttakurssin heikkenemisoletuksen.  Tämä toimii kuitenkin oikein päin. Jos maata kohtaa taloudellinen epäonni, sen valtio joutuu velkaantumaan ja tämä painaa ennen pitkää valuutan arvoa alas. Devalvoituminen jakaa säästämispaineen tasaisesti kaikille, ei pakota säästämään kotimaisten hyödykkeiden kulutusta ja parantaa maan kilpailukykyä. Kiinteillä valuuttakursseilla ja yhteisvaluutassa taloudellinen epäonni johtaa velkaantumisen kautta korkojen nousuun ja siten yhä pahempaan taloudelliseen kurimukseen.

Yhteisvaluutan osalta kansallisilla hallituksilla ei ole mahdollisuutta maksattaa velkojaan keskuspankillaan. Siksi sovittiin, etteivät euromaat yksinkertaisesti vain saa velkaantua liiaksi; julkisen talouden alijäämä ei saisi ylittää kolmea prosenttia vuodessa eikä julkinen velka 60 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Voidaan kysyä – ja kysyttiin jo silloin – ovatko tällaiset säännöt lainkaan järkeviä. Joskus on järkevää harjoittaa elvyttävää talouspolitiikkaa, vaikka nuo rajat rikotaankin. Saksojen yhdistyessä euron mahtimaa Saksa rikkoi alijäämärajan vedoten poikkeukselliseen tilanteeseen. Se oli järkevää, koska muuten Saksa ja Saksan mukana koko Eurooppa olisi ajautunut lamaan. Muilla ei ollut tähän nokan koputtamista, mutta eipä ollut sen jälkeen Saksallakaan muiden alijäämiin huomauttamista. Monissa maissa hallituksen heikkous oli merkittävä kansallinen syy rikkoa alijäämäkriteerit.

Taloustieteilijät huomauttivat, että vaikka Yhdysvalloissa on kaikilla osavaltioilla sama dollari, niillä ei ole vastaavia julkisen talouden tasapainovaatimuksia. Toisaalta viimeistä sanaa Kalifornian velkaongelmasta ei ole vielä sanottu.

Kriteeriin optimaalisesta valuutta-alueesta huomautin itse, että Euroopan maiden välillä on eroja, mutta nämä erot ovat paljon pienempiä kuin erot maiden sisällä. Artikkelissa ”Kelluva korpitaaleri” leikin ajatuksella, olisi Suomen alueellinen kehitys tasapainoisempaa, jos vaikkapa Kainuulla olisi oma valuutta tai muuten sallittaisiin alueelliset hinta- ja palkkaerot. Tosikoille huomautuksena: tämä korpitaaleri olisi siis teoreettinen ajatuskoe, jolla ei edes tavoiteltu realistista ehdotusta.

Maiden sisällä Yhdysvaltain tai osavaltioiden välillä on huomattavasti suurempaa muuttoliikettä kuin EU-maiden välillä. Mikään EU-maa ei ole menettämässä yhdessä sukupolvella puolta väkiluvustaan, kuten monet alueet Suomen sisällä. Oma valuutta ja sen arvonmuutokset takaavat takaa sen, että jokaisella maalla on suhteellinen etu johonkin. Maan sisällä yhteinen valuutta ja valtakunnalliset palkkaratkaisut saavat aikaan sen, että alueet kilpailevat keskenään absoluuttisilla eduilla eivätkä suhteellisilla. Mikään ei takaa, että kaikilla alueilla olisi etua yhtään missään. Siksi kokonaiset alueet voivat tyhjentyä niin Suomen kuin USA:n sisällä.

Onneksi EU:ssa ei ole yhtenäisiä palkkasopimuksia vaan maiden palkkatasot saavat heijastaa tuottavuuseroja. Jos näin ei olisi, yhteinen valuutta merkitsisi vääjäämättä sitä, että jotkut maat tuomittaisiin pysyvästi taantuviksi kuten monet alueet Suomen sisällä. Yhteinen valuutta merkitsee kuitenkin askelta tähän suuntaan. Yhdysvalloissa on vakavasti taantuvia osavaltioita.

Se tuki, jota rikkaat maat EU:n sisällä antavat köyhille maille, on mitätöntä siihen verrattuna, mitä maiden sisällä rikkaat alueet antavat köyhille alueille. Silti alueellinen kehitys on maiden sisällä epätasapåainoisempaa kuin maiden välillä.

Kansalliset valtiot ovat suuria sosiaaliturvayksiköitä. Julkinen sektori ja tulonsiirrot ovat liki puolet BKT:sta. Ehkäpä yhteinen sosiaaliturva-alue on parempi valuutta-alue kuin mikään muu. Niinpä taloudessa valtioiden rajoilla on väliä. Kun MTK vaatii suosimaan lähiruokaa, se ei tarkoita sillä sitä, että Helsinkiin pitäisi tuoda maito Kainuun sijaan Virosta. Kainuusta tuodulla maidolla rahoitetaan paitsi kainuulaisia tuottajia, koko Suomen hyvinvointiyhteiskuntaa peruskouluineen ja sairaaloineen.

Suomi maksoi kalliisti omasta valuutastaan 1990-luvulla. Siksi oli syytä päästä siitä eroon. Me kärsimme ennen kaikkea yrityksistä ylläpitää kiinteää valuuttakurssia. Kelluvalla kurssilla hinta omasta valuutasta olisi  ollut pienempi.

Yhteisvaluutan suuria etuja on, ettei matkailijan tarvitse vaihtaa sahaa raja-asemilla. Tai tämä oli merkittävä näkökohta silloin, kun vielä käytettiin käteistä rahaa. Muovikorttien aikakaudella asialla ei ole samaa merkitystä.

Mielenkiintoisempi kysymys kuin onko Euro pelastettavissa on se, kannattaako Euroa pelastaa. Talouden tervehdyttämistoimet saattavat ehkä parantaa julkisen talouden epätasapainoa, mutta eivät tervehdytä kansantalouksia. Kreikka nyt esimerkiksi ajetaan pitkäaikaiseen köyhyyteen ja jättimäiseen työttömyyteen. Haaskausta se on sekin.

]]>
18 http://soininvaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/78392-kannattaako-euro-pelastaa#comments Tue, 19 Jul 2011 10:50:21 +0000 Osmo Soininvaara http://soininvaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/78392-kannattaako-euro-pelastaa
Vapaaehtoinen pyörätie – vielä kerran http://soininvaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/78321-vapaaehtoinen-pyoratie-%E2%80%93-viela-kerran <p>Olen useamman kerran vedonnut tällä blogilla siihen, että Suomeenkin saataisiin liikennemerkki, joka tarkoittaisi vapaaehtoista pyörätietä. Sitä pitkin saa ajaa, jos ei uskalla ajaa autojen joukossa, mutta ei tarvitse, jos ei halua tai uskalla ajaa koirantaluttajien ja satunnaisesti käyttäytyvien pikkulasten keskellä. Samaa on esittänyt moni muukin, esimerkiksi Helsingin kaupunki lausunnossaan. Kaikki pyörätiet eivät tietenkään olisi vapaaehtoisia, vaan pakollisen pyörätien merkki säilyisi entisin määräyksin.</p> <p><a href="http://www.soininvaara.fi/wordpress/wp-content/uploads/2011/07/Pakollinen-pyörätie.jpg"><img class="alignleft size-full wp-image-5185" title="Pakollinen pyörätie" src="http://www.soininvaara.fi/wordpress/wp-content/uploads/2011/07/Pakollinen-pyörätie.jpg" alt="" width="160" height="134" /></a>Virkamiesten vastaus on, että eurooppalaisen sopimuksen mukaan pyörätiemerkillä tarkoitetaan pakollista pyörätietä, eikä Suomi voi omalla päätöksellään poiketa sopimuksesta. Tällöin tarkoitetaan sinisellä pohjalla olevaa pyöreää merkkiä, joka on sellainen kuin Suomessa tai vaikka tällainen kuin Ranskassa. Pyöreä merkki on aina käsky tai kielto.</p> <p>&nbsp;</p> <p><a href="http://www.soininvaara.fi/wordpress/wp-content/uploads/2011/07/vapaaehtoinen-pyöräie.jpg"><img class="alignleft size-full wp-image-5186" title="vapaaehtoinen pyöräie" src="http://www.soininvaara.fi/wordpress/wp-content/uploads/2011/07/vapaaehtoinen-pyöräie.jpg" alt="" width="160" height="160" /></a>Voisiko ajatella tällaista merkkiä? Kuva on Nizzasta. Kun pyörätie on vapaaehtoinen, voi jopa tuon nopeusrajoituksen suvaita – tässä tapauksessa se on sitä paitsi ihan asiallinen.</p> <p>====</p> <p>Kuten tästä voi päätellä, olen ollut ulkomailla pyöräilemässä. Ensin Toscanassa ja sitten Nizzassa. Alun perin oli tarkoitukseni ottaa oma pyörä mukaan ja polkea osa matkasta, mutta eduskunnan istuntokauden venyttyä jouduin luopumaan ajatuksesta. Päätin vuokrata pyörän paikanpäältä.</p> <p>Toscanassa jokseenkin kaikki näkemäni pyöräilijät ajoivat maantiepyörillä ja käyttivät lukkopolkimia. Kuitenkin vuokrata saattoi vain heikkolaatuisen maastopyörän. Sellaisella traktorilla ajo tuntui turhauttavalta maastossa, joka oli kuin luotu maantiepyörille.</p> <p>Pyöräily oli Toscanassa erittäin suosittu urheilumuoto &#8211; mutta vain urheilumuoto. Liikennevälineenä sitä ei juuri käytetty.</p> <p>Kunnollisia kilpafillareita vuokraavia paikkojakin olisi ollut, mutta ei aivan lähellä. Sellaiseen olisi pitänyt ottaa yhteyttä etukäteen, ja he olisivat tuoneet pyörän huvilan ovelle – ilmeisen kovaa korvausta vastaan ja vain, jos ylimääräisiä pyöriä oli. Etusija oli järjestetyille pyöräretkille osallistujille, sellaisille jollainen näkyy oheisessa kuvassa. Matkatavarat ja eväät kulkevat huoltoauton mukana hotellilta hotellille. Tämän seurueen päivämatka oli 60 km.</p> <p><a href="http://www.soininvaara.fi/wordpress/wp-content/uploads/2011/07/fillarituristit.jpg"><img class="alignleft size-full wp-image-5187" title="fillarituristit" src="http://www.soininvaara.fi/wordpress/wp-content/uploads/2011/07/fillarituristit.jpg" alt="" width="448" height="280" /></a></p> <p>Nizzasta onnistuin löytämään autovuokraamon, joka vuokrasi myös maantiepyöriä. Sain lähes asiallisen, mutta ilman lukkopolkimia. Ero on kyllä huomattava. Ranskassa on toisenlainen standardi, eivätkä kenkäni sopineet näihin klosseihin. Olisi pitänyt kuunnella saamaani neuvoa: ota oman polkimet mukaan. Matkan lopulla joku suomalainen yhytti minut keskustellakseen pyöräilystä. Häneltä olisin saanut kunnollisen pyörävuokraamon osoitteen, mutta liian myöhään. Mikä sellainen liike on, joka ei kerro itsestään netissä?</p> Olen useamman kerran vedonnut tällä blogilla siihen, että Suomeenkin saataisiin liikennemerkki, joka tarkoittaisi vapaaehtoista pyörätietä. Sitä pitkin saa ajaa, jos ei uskalla ajaa autojen joukossa, mutta ei tarvitse, jos ei halua tai uskalla ajaa koirantaluttajien ja satunnaisesti käyttäytyvien pikkulasten keskellä. Samaa on esittänyt moni muukin, esimerkiksi Helsingin kaupunki lausunnossaan. Kaikki pyörätiet eivät tietenkään olisi vapaaehtoisia, vaan pakollisen pyörätien merkki säilyisi entisin määräyksin.

Virkamiesten vastaus on, että eurooppalaisen sopimuksen mukaan pyörätiemerkillä tarkoitetaan pakollista pyörätietä, eikä Suomi voi omalla päätöksellään poiketa sopimuksesta. Tällöin tarkoitetaan sinisellä pohjalla olevaa pyöreää merkkiä, joka on sellainen kuin Suomessa tai vaikka tällainen kuin Ranskassa. Pyöreä merkki on aina käsky tai kielto.

 

Voisiko ajatella tällaista merkkiä? Kuva on Nizzasta. Kun pyörätie on vapaaehtoinen, voi jopa tuon nopeusrajoituksen suvaita – tässä tapauksessa se on sitä paitsi ihan asiallinen.

====

Kuten tästä voi päätellä, olen ollut ulkomailla pyöräilemässä. Ensin Toscanassa ja sitten Nizzassa. Alun perin oli tarkoitukseni ottaa oma pyörä mukaan ja polkea osa matkasta, mutta eduskunnan istuntokauden venyttyä jouduin luopumaan ajatuksesta. Päätin vuokrata pyörän paikanpäältä.

Toscanassa jokseenkin kaikki näkemäni pyöräilijät ajoivat maantiepyörillä ja käyttivät lukkopolkimia. Kuitenkin vuokrata saattoi vain heikkolaatuisen maastopyörän. Sellaisella traktorilla ajo tuntui turhauttavalta maastossa, joka oli kuin luotu maantiepyörille.

Pyöräily oli Toscanassa erittäin suosittu urheilumuoto – mutta vain urheilumuoto. Liikennevälineenä sitä ei juuri käytetty.

Kunnollisia kilpafillareita vuokraavia paikkojakin olisi ollut, mutta ei aivan lähellä. Sellaiseen olisi pitänyt ottaa yhteyttä etukäteen, ja he olisivat tuoneet pyörän huvilan ovelle – ilmeisen kovaa korvausta vastaan ja vain, jos ylimääräisiä pyöriä oli. Etusija oli järjestetyille pyöräretkille osallistujille, sellaisille jollainen näkyy oheisessa kuvassa. Matkatavarat ja eväät kulkevat huoltoauton mukana hotellilta hotellille. Tämän seurueen päivämatka oli 60 km.

Nizzasta onnistuin löytämään autovuokraamon, joka vuokrasi myös maantiepyöriä. Sain lähes asiallisen, mutta ilman lukkopolkimia. Ero on kyllä huomattava. Ranskassa on toisenlainen standardi, eivätkä kenkäni sopineet näihin klosseihin. Olisi pitänyt kuunnella saamaani neuvoa: ota oman polkimet mukaan. Matkan lopulla joku suomalainen yhytti minut keskustellakseen pyöräilystä. Häneltä olisin saanut kunnollisen pyörävuokraamon osoitteen, mutta liian myöhään. Mikä sellainen liike on, joka ei kerro itsestään netissä?

]]>
3 http://soininvaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/78321-vapaaehtoinen-pyoratie-%E2%80%93-viela-kerran#comments Mon, 18 Jul 2011 10:36:33 +0000 Osmo Soininvaara http://soininvaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/78321-vapaaehtoinen-pyoratie-–-viela-kerran
Köyhäily on eri asia kuin köyhyys http://soininvaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/77986-koyhaily-on-eri-asia-kuin-koyhyys <p>Suhteellinen köyhyysraja – kymmenen prosenttia mediaanituloista – on nyt noin 1100 euroa yksinasuvalla. 1960-luvulla hintaindeksillä korjattuna raja kulki jossain 380 euron tietämillä. Tuolloin köyhät olivat todella köyhiä. Osittain lukuja sotkee omavaraistalouden osuus, joka ei koskaan näy tällaisissa luvuissa eikä pientilan pirtistä laskettu asuntomenoja. Hintaindeksistäkin voi esittää mielipiteitä, koska sitä painaa alas erilaisen turhan rihkaman halventuminen halpatuontimaiden ansiosta. Välttämättömyyshyödykkeiden osalta hintakehitys voi olla kovin erilainen. Oli miten oli, 1960-luvun elämäntapaan riitti hyvin vähän rahaa. </p> <p>Jos ei piittaa sosiaalisista suhteista eikä koe välttämättömäksi elää kuten muut elävät, voi Suomessa yhä elää hyvin halvalla, kuten nimimerkki Az:n kirjoitus osoitti. Kommenteissa tapausta tuntemattomat ovat pitäneet Az:taa häntä tuntematta erakkoluonteena, joka siksi tulee niin vähällä toimeen; eihän se muuten olisi mahdollista. Sanon taas, että huomattava osa opiskelijoista tulee toimeenihan yhtä vähällä, mutta heitä ei pidetä erakkoluonteina. Pienet menot eivät katko sosiaalisia suhteita, koska muutkin opiskelijat ovat yhtä köyhiä.</p> <p>Jos hyppää yksin oravanpyörästä, joutuu syrjään muista, mutta jos isompi joukko tekee sen yhdessä, voi elää sosiaalisesti tyydyttävää elämää hyvin pienillä tuloilla. Vihreän liikkeen alkuaikoina liikkeen liepeillä oli joitain nuorten aikuisten asuinkommuuneja, jotka tulivat toimeen niin pienillä tuloilla, ettei verottaja moiseen uskonut, vaan lätkäisi arvioverotuksen.  </p> <p>Ihmisen, joka on totuttautunut suuriin menoihin, on erittäin vaikea siirtyä elämään pienillä menoilla. Asunto on mikä on, on tullut riippuvaiseksi autosta. Totunnaiset asiat vievät paljon rahaa, eikä vanhoja sosiaalisia suhteita voi vaihtaa sellaisiksi, jotka eivät vaadi rahankäyttöä.</p> <p>Jokin YK:n järjestö on tuottanut köyhyysmääritelmän, jonka mukaan köyhä on henkilö, joka ei rahan puutteenvuoksi pysty elämään yleisen elämäntavan mukaista elämää. Koko kansan vaurastuessa tämän määritelmän mukainen köyhyysraja nousee. Toisaalta elämäntavan pirstaloituminen tuottaa alakulttuureja, joissa tämän määritelmän mukainen köyhyysraja voi olla hyvin erilainen. Maahanmuuttajista moni lähettää osan toimeentulotuesta perheilleen.</p> <p>Oma käsitykseni on, että syrjäseutujen rakenteelliseen työttömyyteen liittyy paljon vapaaehtoista köyhäilyä jossa työtön on täysin tyytyväinen elämäntapaansa – ihan yhtä tyytyväinen kuin Az omaansa. Jos pidämme nimimerkki Az:n tapausta ongelmana hyvinvointiyhteiskunnan taloudelle, miten voimme katsoa tätä ilmiötä sormien läpi?</p> <p>Maapallon tilaa ajatellen meidän tulisi olla kiitollisia siitä, että moni valitsee vapaaehtoisesti elämäntavan, joka ei juuri maapallon tilaa horjuta.</p> <p>Yhteenvetona Suomessa on mahdollista valita vapaaehtoinen köyhäily ja elää hyvin pienillä menoilla. Mitä hyväosaisempi on, sitä helpommin tämä käy. Köyhyys ja köyhäily ovat aivan eri asioita.   </p> Suhteellinen köyhyysraja – kymmenen prosenttia mediaanituloista – on nyt noin 1100 euroa yksinasuvalla. 1960-luvulla hintaindeksillä korjattuna raja kulki jossain 380 euron tietämillä. Tuolloin köyhät olivat todella köyhiä. Osittain lukuja sotkee omavaraistalouden osuus, joka ei koskaan näy tällaisissa luvuissa eikä pientilan pirtistä laskettu asuntomenoja. Hintaindeksistäkin voi esittää mielipiteitä, koska sitä painaa alas erilaisen turhan rihkaman halventuminen halpatuontimaiden ansiosta. Välttämättömyyshyödykkeiden osalta hintakehitys voi olla kovin erilainen. Oli miten oli, 1960-luvun elämäntapaan riitti hyvin vähän rahaa.

Jos ei piittaa sosiaalisista suhteista eikä koe välttämättömäksi elää kuten muut elävät, voi Suomessa yhä elää hyvin halvalla, kuten nimimerkki Az:n kirjoitus osoitti. Kommenteissa tapausta tuntemattomat ovat pitäneet Az:taa häntä tuntematta erakkoluonteena, joka siksi tulee niin vähällä toimeen; eihän se muuten olisi mahdollista. Sanon taas, että huomattava osa opiskelijoista tulee toimeenihan yhtä vähällä, mutta heitä ei pidetä erakkoluonteina. Pienet menot eivät katko sosiaalisia suhteita, koska muutkin opiskelijat ovat yhtä köyhiä.

Jos hyppää yksin oravanpyörästä, joutuu syrjään muista, mutta jos isompi joukko tekee sen yhdessä, voi elää sosiaalisesti tyydyttävää elämää hyvin pienillä tuloilla. Vihreän liikkeen alkuaikoina liikkeen liepeillä oli joitain nuorten aikuisten asuinkommuuneja, jotka tulivat toimeen niin pienillä tuloilla, ettei verottaja moiseen uskonut, vaan lätkäisi arvioverotuksen.  

Ihmisen, joka on totuttautunut suuriin menoihin, on erittäin vaikea siirtyä elämään pienillä menoilla. Asunto on mikä on, on tullut riippuvaiseksi autosta. Totunnaiset asiat vievät paljon rahaa, eikä vanhoja sosiaalisia suhteita voi vaihtaa sellaisiksi, jotka eivät vaadi rahankäyttöä.

Jokin YK:n järjestö on tuottanut köyhyysmääritelmän, jonka mukaan köyhä on henkilö, joka ei rahan puutteenvuoksi pysty elämään yleisen elämäntavan mukaista elämää. Koko kansan vaurastuessa tämän määritelmän mukainen köyhyysraja nousee. Toisaalta elämäntavan pirstaloituminen tuottaa alakulttuureja, joissa tämän määritelmän mukainen köyhyysraja voi olla hyvin erilainen. Maahanmuuttajista moni lähettää osan toimeentulotuesta perheilleen.

Oma käsitykseni on, että syrjäseutujen rakenteelliseen työttömyyteen liittyy paljon vapaaehtoista köyhäilyä jossa työtön on täysin tyytyväinen elämäntapaansa – ihan yhtä tyytyväinen kuin Az omaansa. Jos pidämme nimimerkki Az:n tapausta ongelmana hyvinvointiyhteiskunnan taloudelle, miten voimme katsoa tätä ilmiötä sormien läpi?

Maapallon tilaa ajatellen meidän tulisi olla kiitollisia siitä, että moni valitsee vapaaehtoisesti elämäntavan, joka ei juuri maapallon tilaa horjuta.

Yhteenvetona Suomessa on mahdollista valita vapaaehtoinen köyhäily ja elää hyvin pienillä menoilla. Mitä hyväosaisempi on, sitä helpommin tämä käy. Köyhyys ja köyhäily ovat aivan eri asioita.   

]]>
6 http://soininvaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/77986-koyhaily-on-eri-asia-kuin-koyhyys#comments Wed, 13 Jul 2011 07:53:15 +0000 Osmo Soininvaara http://soininvaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/77986-koyhaily-on-eri-asia-kuin-koyhyys
Paljonko yritysvero vuotaa ulkomaille? http://soininvaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/77527-paljonko-yritysvero-vuotaa-ulkomaille <p>Noin vuosi sitten aloin kuulla yhä useammin verokonsulteista, jotka neuvovat suomalaisia perheyrityksiä välttämään veroa kansainvälisten yritysjärjestelyjen keinoin. Holding-yhtiö Viroon (yrityksen tuloksesta ei makseta veroa, ellei sitä jaeta ulos) osingot naamioidaan lainanlyhennyksiksi, jokin toinen yritys Hollantiin ja sitten vielä jokin Ruotsin yritysverotuksen porsaanreikä käyttöön. En osaa asiaa kunnolla, koska ei näitä tietoja ilmaiseksi anneta. </p> <p>En tiedä, kuinka moni on näihin houkutukseen tarttunut, mutta vähän huolestuttaa on tieto, että suomalaiset omistavat Virossa 16 000 yritystä. Moni on tarjouksen kuitenkin hylännyt, koska pitää tällaista veronkiertoa eettisesti vääränä.</p> <p>Hallitusneuvottelujen jälkeen taas on kuulunut, että tämä oli viimeinen pisara. ”Minä en maksa Suomeen veroa enää euroakaan. ” ”Nyt tuli verokonsulteille asiakkaita.” Kovin paljon ei yrittäjien vero hallitusohjelman mukaan nouse. Pikemminkin kyse on henkisestä tekosyystä.</p> <p>Olen yrittänyt kysellä valtion veroasiantuntijoilta asiasta. Hetemäen verotyöryhmässä ei ilmeisesti paneuduttu lainkaan kansainvälisen verosuunnittelun koukeroihin. Kun VM:n virkamiehiltä kysyy, paljonko veropohja vuotaa ulkomaille, vastaus on, ettei asiaa seurata!</p> <p>En sinänsä suosittele kenellekään noiden verokonsulttien palveluiden käyttämistä, paitsi VM:n virkamiesten tulisi tuo tieto ostaa itselleen. Ja totta kai veropohjan katoamista pitää seurata. Miljardista on kyse jo siinä, että Nokia näyttää tulouttavan voittonsa johonkin toiseen maahan; niin dramaattisesti olivat yhtiön Suomeen maksamat verot pudonneet vuonna 2009. </p> <p>Yritysverotus tulisi harmonisoida EU:n tasolla. Vaikka sitä ei harmonisoitaisi tason osalta, se pitäisi harmonisoida muodon osalta.</p> Noin vuosi sitten aloin kuulla yhä useammin verokonsulteista, jotka neuvovat suomalaisia perheyrityksiä välttämään veroa kansainvälisten yritysjärjestelyjen keinoin. Holding-yhtiö Viroon (yrityksen tuloksesta ei makseta veroa, ellei sitä jaeta ulos) osingot naamioidaan lainanlyhennyksiksi, jokin toinen yritys Hollantiin ja sitten vielä jokin Ruotsin yritysverotuksen porsaanreikä käyttöön. En osaa asiaa kunnolla, koska ei näitä tietoja ilmaiseksi anneta.

En tiedä, kuinka moni on näihin houkutukseen tarttunut, mutta vähän huolestuttaa on tieto, että suomalaiset omistavat Virossa 16 000 yritystä. Moni on tarjouksen kuitenkin hylännyt, koska pitää tällaista veronkiertoa eettisesti vääränä.

Hallitusneuvottelujen jälkeen taas on kuulunut, että tämä oli viimeinen pisara. ”Minä en maksa Suomeen veroa enää euroakaan. ” ”Nyt tuli verokonsulteille asiakkaita.” Kovin paljon ei yrittäjien vero hallitusohjelman mukaan nouse. Pikemminkin kyse on henkisestä tekosyystä.

Olen yrittänyt kysellä valtion veroasiantuntijoilta asiasta. Hetemäen verotyöryhmässä ei ilmeisesti paneuduttu lainkaan kansainvälisen verosuunnittelun koukeroihin. Kun VM:n virkamiehiltä kysyy, paljonko veropohja vuotaa ulkomaille, vastaus on, ettei asiaa seurata!

En sinänsä suosittele kenellekään noiden verokonsulttien palveluiden käyttämistä, paitsi VM:n virkamiesten tulisi tuo tieto ostaa itselleen. Ja totta kai veropohjan katoamista pitää seurata. Miljardista on kyse jo siinä, että Nokia näyttää tulouttavan voittonsa johonkin toiseen maahan; niin dramaattisesti olivat yhtiön Suomeen maksamat verot pudonneet vuonna 2009.

Yritysverotus tulisi harmonisoida EU:n tasolla. Vaikka sitä ei harmonisoitaisi tason osalta, se pitäisi harmonisoida muodon osalta.

]]>
17 http://soininvaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/77527-paljonko-yritysvero-vuotaa-ulkomaille#comments Wed, 06 Jul 2011 10:54:44 +0000 Osmo Soininvaara http://soininvaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/77527-paljonko-yritysvero-vuotaa-ulkomaille